Jouluruusuista on olemassa legendoja. Kirjailija Selma Lagerlöffin versio kertoo metsässsä lainsuojattomana asuvan rosvon ja tämän perheen jouluöisitä paratiisikokemuksista.

Tätä ihmettä pääsi vanha ja hurskas Hannu-abotti todistamaan.

Abotin silmien edessä talvinen metsä muuttui yhä valoisammaksi ja lumi hävisi. Paikalla kasvoi kukkia, purot solisivat, linnut liversivät ja metsän ketut nauttivat olostaan.

Abotti kuuli enkelten laulua ja harppujen helinää. Mukana ollut maallikkoveli epäili että, paratiisimainen joulumetsä oli lähtöisin itse paholaisesta ja kirosi paikan.

Silloin joulunihme katosi silmänräpäyksessä. Hannu-abotti ehti kuitenkin saada käteensä jouluruusun juurakkoa. Hän oli luvannut tuoda arkkipiispalle jouluna kukkivan kukan ja saada tällä tavoin rosvolle turvakirjan, niin ettei tämän enää tarvitsisi piileskellä metsässä.

Yhtäkkiän abotti vaipui kuolleena maahan. Hänen kädessään olleet kasvit istutettiin luostarin puutarhaan.

Vuoden kuluttua, joulunaikaan, nähtiin vihreitä reheviä kukan versoja, joissa oli kauniita hopealle vivahtavia valkoisia kukkia.

Suuresti katuva maallikkoveli vei sitten näitä jouluruusun kukkia arkkipiispalle ja sai rosvolle luvatun turvakirjan.

Maallikkoveli itse muutti rosvoperheen asuinluolaan erakoksi.

Muistiin kirjoittanut Eija Heiliö.