Vettä satoi aamuvarhaisella oikein ropisemalla, mutta ihme kyllä, kun matka-ajankohtamme koitti niin, sateesta ei ollut tietoakaan. Pienen alkuhässäkän jälkeen (oli kadoksissa kaksi ”lammasta”) joukkomme oli kasassa ja pääsimme lähtemään kohti Someroa.

Lamminniemessä meidät otettiin vastaan sydämellisesti aamu kahvin ja karjalanpiirakoiden kera. Kahvituksen jälkeen Anu kertoili Lamminniemen historiaa ja nykypäivää. Lamminniemihän on aluperin toiminut sotaveteraanien kuntoutuspaikkana, mutta nyt kun veteraani sukupolvi on käymässä vähiin he hakevat asiakkaita muilta sektróreilta ja mikä on hakiessa kun valmiina on käytännölliset ja toimivat tilat.

Esitystä kuuntelimme mielenkiinnolla, onhan meidän kaikkien huolena ikääntyvien hoito- ja kuntoutuspaikat.

Laamminniemi "lintuperfektistä", otin kuvan esitysdiasta. Kuva kertoo, että hoitola on laajalle levittäytynyt ja kaikki rakennukset ovat yksikerroksisia, joten raput eivät ole asiakkaiden kiusana.

Naurujoogaan valmistauduimme hymyssä suin, eikä suotta, kyllä meidän porukasta naurua irtosi (taisimme voittaa nauruttajankin) ja saimme viettää rentouttavan tuokion nauruhermoja kutitellen.

Tämänkertaisella Naurujoogaajalla oli ihan erilaiset metodit kuin edellisvuonna.

Enpä oikein tiedä mut minusta edelliskerralla oli naurattavampia juttuja, vai johtuiko se siitä, että tulemme vaavimmiksi, mut kyllä nytkin nauratti

Maittavan lounaan jälkeen oli mukaava hieman ulkoilla ja nauttia kauniista syyspäivästä. Lounastauon aikana aktiivisimmat (joihin minä en kuulunut) kävivät hieronnassa ja osa suolahuoneessa. Tuo suolahuone on minulle vielä arvoitus, mut niin paljon sitä kuulee kehuttavan, että jonain päivänä sen vaarmaan kokeilen. Jos en Lamminniemessä niin jossakin muualla.

Sisätiloihin siirryttyämme oli vuorossa rentouttavaa "tuolijumppaa" ja kyllä se kummasti virkisti kun hieman ojentelimme ja liikuttelimme jäseniämme. Selkeästi tuli selväksi, ettemme kovin kummosia laitteita eikä tiloja tarvita kun hoidamme kuntoamma, jokainen voi näitä liikkeitä tehdä vaikka kotonaan. Mut ainakin mun kohdalla ne jää oma-aloitteisesti tekemättä, mut ryhmässä se on ihan nautinnollita. Pitäisiköhän aina jäsentapaamisten aluksi tehdä muutama liikesarja, jolla saamme verenkiertämään ja lihakset rentoutumaan.

Sen jälkeen oli odotettu käsiparaffiinihoito. Kädet kastettiin kolme kertaa lämpöiseen paraffiiniastiaan ja sitten muovipussit ja "tikkitumput" kätösiin.

Parahfiiniöljyn annettiin kuivua ja jäähtyä käsissämme parikymmentä minuuttia.

 

 

Käsiin muodostui öljystä kuin hanskat, ne sitten kuorittiin pois ja pyörittelimme "hanskoista" palloja, jotka ohjaajamme sitten keräsi talteen. ja ilmeisesti uudelleen käyttöön. Kyllä kädet tuntuivat hoidon jälkeen pehmeiltä ja taisivat ehkä sormet hieman notkistuakin.

 Sitten oli aika hyvästellä viihtyisä Lamminniemi.

 

Mutta eihän reissumme pelkästään Lamminniemeen rajoittunut, pitihän sitä saada vielä jotain kulttuuriakin mukaan ja sitä tarjosi meille ihastuttava Hiidenlinna. Tässä portti Hiidenlinnan piha-alueelle. Sisällä "linnassa" nautimme taasen kahvit tuoreiden vastaleivottujen pullien kera.

Lainaus googlesta: Ateljee Hiidenlinna on taiteilija Reino Koivuniemen toteutunut unelma. Rakennus on kuin yksi suuri taideteos veistoksineen, reliefeineen ja huonekaluineen. Hiidenlinna on myös galleria, jossa on useita näyttelyitä kesän aikana. Kaiken katsominen yhdellä kerralla on haaste. Ehkä juuri siksi Hiidenlinnassa vierailee useammankin kerran.

 

Vaikuttavia rakennelmia.

 

Edellen googlesta:

Hiidenlinnan keskikerroksessa on Reino Koivuniemen puureliefejä ja -veistoksia sekä veistoksellisia huonekaluja, kuten erilaisia kaappeja, biljardipöytä, pahkakalusto jne. Myös erikoisuuksia Hiidenlinnasta löytyy. Esillä ovat mm. maailman suurin kuksa ja puukko, johon moni tunnettu ihminen on kaivertanut nimikirjoituksensa. Koivuniemen metsästysinnokuudesta kertoo suuri ketunnahkaryijy, jonka nahat on metsästetty ajokoirien kanssa.

 

Rakennuksen huipulle oli rakennettu pieni torni, josta oli hulppeat näkymät läheiselle Särkijärvelle. Eila ystävämme poseeraa huipulla.

WC-rakennu oli itsestään jo taideteos. Ja sisäpuoletakin kuulemman nähtävyys.

 

Kaikki oli huolella mietetitty ja jopa opasteet olivat rakennukseen sopivat.

 

Kaikki loppuu aikanaan ja niin meidänkin retkipäivämme oli lopuillaan ja bussi odotteli matkalaisia. Paluumatkalla oli mukava muistella päivän tapahtumia ja kaikki olivat todella piristyneitä, eikä väsymyksestä näkynyt merkkiäkään.

Kiitän kaikkia matkalla olleita, mukavasta seurasta ja katsotaan tuleeko tästä kohteesta ihan traditio, jonne pitää ainakin kerran vuodessa päästä..

Koska Hiidenlinnassa sisällä ei saanut kuvata, ostin suppeasta korttivalikoimasta pari korttia, jotka kuvasin tähän.

 

KEVENNYS:

Sateen ja myrskyn jälkeen lisäpiristystä:


70-vuotta täyttänyt mummeli tuli lääkärin vastaanotolta ja ihmetteli isoon ääneen:
- Kyllä lääketiede on kehittynyt viidessäkymmenessä vuodessa. Kun parikymppisenä
kävin jalkaa valittamassa, jouduin riisuuntumaan kokonaan.
Nyt riittää, kun näytän kieltäni ja yskäisen.


Miksi Aatami eli paratiisissa?
- Hänellä ei ollut anoppia.