keskiviikko, 31. joulukuu 2014

Hyvää uutta vuotta

Hei ystävät.

Vuosi on ollut kaikin tavoin mielenkiintoinen ja antoisakin. Tämä on yhdistyksemme 19 toimintavuosi ja ensi vuonna vietämme 20v juhlaa. Loppuvuodesta haastoimme teitä ”talkoisiin”, jotta saisimme juhlarahastoa hieman kasvatettua ja saisimme aikaan kunnon juhlat. Ja kyllä te yllätitte ja ilahdutitte aktiivisuudellanne. Uutisvuotoihin saimme yleisöä, jopa ylimääräiseenkin lähetykseen ja sitten ne joulumyyjäiset. Myyjäiset taisivat olla tietämäni mukaan ensimmäiset, jotka yhdistys itse järjesti ja täytyy myöntää, että suhtauduin hieman skeptisesti koko myyjäisiin. Ensinnäkin ei meillä ollut kunnon toimikuntaa järjestelyihin ja ainoat vapaat (lue ilmaiset) tilat saimme Junailijakuja 3:sta, joka on hieman sivussa ja jäänyt jopa pasilalaisille vieraaksi kohteeksi. Mutta eikös mitä, lauantaiaamuna 20.12. jo ani varhain oli jäseniämme leipomuksineen tulossa tapahtumaan. Suit sait sukkelaan, meillä oli kasassa herkkuja notkuva myyntipöytä. Vielä löytyi pari pöytää neuleille ja muulle pikku tavaralle. Ilahduttavinta oli nähdä jäsenistön saumaton yhteistyö, hintalaput liimautuivat ja jokainen oli valmis antamaan panoksensa tähän tapahtumaan. Kyllä se kannattikin, vaikka emme kovin hyvin olleet valmistautuneet, niin tuotto oli mitä ilahduttavin. Juhlarahastoon kertyi kunnioitettava 563€ !!! TUHANNET KIITOKSET TEILLE AKTIVISTEILLE.

 

Tuhannet kiitokset myös kuluneesta vuodesta, meillä on ollut monta hauskaa reissua ja kokemuksia on tullut roppakaupalla ”reppuun” ja teidän kanssanne on aina niin mukavaa, oi jospa aina saisi olla mukana…

Tänä iltana,
uuden vuoden kynnyksellä,
kuiskaan pienen toiveen:
Anna ystävilleni kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!
Anna tähti oppaaksi eteenpäin johdattamaan,
kuu tietä valaisemaan ja aurinko lämpöä antamaan.
Anna iloa päiviin, anna uskoa ihmeisiin, anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.
Hyvää uutta vuotta 2015!

t. Paula

lauantai, 20. joulukuu 2014

Hyvää Joulua

 

 

 

Jouluruusuista on olemassa legendoja. Kirjailija Selma Lagerlöffin versio kertoo metsässsä lainsuojattomana asuvan rosvon ja tämän perheen jouluöisitä paratiisikokemuksista.

Tätä ihmettä pääsi vanha ja hurskas Hannu-abotti todistamaan.

Abotin silmien edessä talvinen metsä muuttui yhä valoisammaksi ja lumi hävisi. Paikalla kasvoi kukkia, purot solisivat, linnut liversivät ja metsän ketut nauttivat olostaan.

Abotti kuuli enkelten laulua ja harppujen helinää. Mukana ollut maallikkoveli epäili että, paratiisimainen joulumetsä oli lähtöisin itse paholaisesta ja kirosi paikan.

Silloin joulunihme katosi silmänräpäyksessä. Hannu-abotti ehti kuitenkin saada käteensä jouluruusun juurakkoa. Hän oli luvannut tuoda arkkipiispalle jouluna kukkivan kukan ja saada tällä tavoin rosvolle turvakirjan, niin ettei tämän enää tarvitsisi piileskellä metsässä.

Yhtäkkiän abotti vaipui kuolleena maahan. Hänen kädessään olleet kasvit istutettiin luostarin puutarhaan.

Vuoden kuluttua, joulunaikaan, nähtiin vihreitä reheviä kukan versoja, joissa oli kauniita hopealle vivahtavia valkoisia kukkia.

Suuresti katuva maallikkoveli vei sitten näitä jouluruusun kukkia arkkipiispalle ja sai rosvolle luvatun turvakirjan.

Maallikkoveli itse muutti rosvoperheen asuinluolaan erakoksi.

Muistiin kirjoittanut Eija Heiliö.

sunnuntai, 2. marraskuu 2014

Oopperan kummitus matka

Käsillä on vuoden pimein aika, vettä satoi, tuulesi ja päivänvalosta ei näkynyt pilkahdustakaan. Mutta onneksi meille oli varattu musikaalimatka Tallinnaan ja olemme edelleen ilmojenhaltijan suosiossa, sillä matkapäivämme olivat mitä ihanampia, aurinko paistoi ja ilma oli mukavan leppoisaa ja lämmintä. (lämpeänpää kuin menneellä juhannusviikolla), mikä meidän oli tallustellessa naapurimaamme pääkaupungissa. Myös Viru hoteeli oli valmistautunut tulomme hyvin. Heti yhdentoista jälkeen, meillä oli huoneet valmiina odottamassa, HIENOA. Musikaali esitettiin Nordea konserttisalissa ja se oli UPEA ja mukaansatempaava esitys.

Alla kuvia ko esityksestä (kuvattuna kaverini käsiohjelmasta)

Oopperna%20kummitu%20ym%20028.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20029.jpg

 

Oopperna%20kummitu%20ym%20030.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20032.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20033.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20034.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20035.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20036.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20037.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20038.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20039.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20040.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20041.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20042.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20043.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20044.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20045.jpg

Oopperna%20kummitu%20ym%20046.jpg

Googlasin hieman tietoa, muistin virkistämiseksi.

Oopperan kummitus on koskettava ja opettavainen tarina pakkomielteisestä, mutta aidosta rakkaudesta ja sen menetyksestä, sekä siitä, kuinka ulkoinen ja sisäinen kauneus eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Tarinan nimikkohahmo Oopperan kummitus on kuolevainen mies Erik, jonka kasvot ovat olleet kammottavasti epämuodostuneet jo hänen syntymästään asti. Sisimmältään kaunista Erikiä ei ole koskaan arvostettu, vaikka hän on lahjakas niin musiikissa kuin monessa muussakin taiteessa. Ihmiset, pojan oma äiti mukaan luettuna, ovat pelänneet ja inhonneet tätä. Kukaan ei ole koskaan rakastanut Erikiä (lukuun ottamatta hänen äitiään), eikä hän ole myöskään oppinut erottamaan oikeaa väärästä.

Erik asettuu elämään Pariisin oopperatalon kellareiden alapuolelle. Monipuolisilla taidoillaan hän saa muut ihmiset uskomaan, että oopperassa kummittelee. Myöhemmin Erik rakastuu orpotyttö Christineen, jota Erik alkaa opettaa laulamaan. Pian tyttö laulaakin "kuin yksi Jumalan enkeleistä". Mutta kun Christinen lapsuudenystävä ja ihastus astuu kuvaan, hän on vaikean päätöksen edessä.

Tätä ihanaa ja koskettavaa tarinaa saimme seurata.

Ilmeisesti tälle musiikki matkalle ole valikoitunut oikein leppoisa ja sopeutuvainen porukka (musiikki ilmeisesti yhdistää), sillä yhtään negatiivista lausetta en kuullut keneltäkään. Kaikki olivat tyytyväisiä ja niin musikaalin lumoissa, että pari jo pyysi uusinta matkaa Oopperan kummitusta katsomaan. Eikä sekään ole mahdottomuus. Esittäjäthän ovat Tarton taiteilijoita ja siellä esitetään kyseistä musikaalia täysille saleille. Mutta meidän iloksemme he tekevät vierailuja Tallinnaan (niin kuin nytkin) ja luin juuri eilen, että maaliskuussa taasen olisi Tallinnassa ko. esityksiä. Täytyy tunnusta, että teidän seurassanne, minäkin, henkilö joka ei ole mitenkään musikaalisesti suuntautunut, olen oppinut arvostamaan ja jopa nauttimaan musiikkiesityksestä. Tämähän oli hyvää harjoitusta ensi kesän Savonlinnan Oopperajuhlille.

Meillä oli hyvin vapaamuotoinen ohjelma, eli runsaasti omaa aikaa ja Tallinnan kauneussalongit olivat hyvin kysyttyjä. Yksi sun toinen otti hoitoja ja nautiskeli rentouttavista salongeista. Ja kyllä meijän porukkaan se tehosi, en muista, niin iloista ja nauravaista kotimatkaa tehneeni mies muistiin, kun nyt tämä musikaali porukka kotimatkalla oli, ruokailussa vierähti melkein koko matka kun naurultamme pöydän antimien nauttiminen kävi hieman hitaanlaisesti.

 Itse en tällä kertaa käynyt kauneussalongeissa vaan suuntasin Karnalukin käsityö keskukseen ja se se vasta on varsinainen kaaoksen perikuva. Ensinnäkin se on valtavaan suuri ja tavaramäärä mittaamaton, ja hyllyjä, sokkeloita, koreja ym riittää loputtomasta. Meikäläisestä tuntuu, ette siellä ole minkäänlaista oordinkia. Mut kait heillä joku järjestys on, mikä ei minulle kyllä auennut. Sattumalta osuin hyllykköön, jossa oli sopivia (tai luulen niin) lankoja askartelukerhon ahertajille. Ja bontsoja/shaaleja on luvassa talven kylmyyteen.

 

 

 

 

 

sunnuntai, 21. syyskuu 2014

Lylyisten kartanon mailla

Kyllä me ruuhkasuomessa asuvat olemme onnekkaita, varsinkin pasilalaiset. Meillä on lähellä kaikkea virikkeitä antavaa toimintaa, on taidetta, teatteria, musiikkia ja liikuntaa. Ja nyt perjantaina 19.9. löysimme taasen aivan ihanan ja erilaisen virkistymispaikan, nimittäin Lohjan seudulla vajaan tunnin ajomatkan päässä on vanha Lylyisten kartano, aivan ihana vapaa-ajan vietto paikka. Kartano on vanha siitä on ensimmäisiä mainintoja jo 1540 luvulta. Kartano sijaitsee Lohjan järven rannalla kumpuilevassa, hedelmällisessä ja mitä kauneimmassa ympäristössä.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, tosi harvinaista näin syyskuun loppupuolella. Taidamme olla ilmojenhaltijoiden suosiossa, sillä retkipäivinämme ilmat ovat olleet hyvin suosiollisia (koputin päätäni). Greenlinen turvallinen ja luotettava bussi starttasi Junailijanaukiolta klo 8.30 ja suuntasi keulansa kohti Lohjaa. Matkan varrella saimme ihailla syksyistä maaseutumaisemaa, jossa ruska tosin ei vielä ollut edennyt kovin pitkälle, mutta vaihteleva maasto ja pienien järvien kirjoma maisema oli silmiähivelevän kaunista. Perillä Lylyisissä meitä odotti katettu aamiaispöytä. Kartanoa pyörittää ravintoloitsijat Taina Kivikoski-Kauppinen ja Eija Kampman. Kunnon kahvit ja puurot syötyämme olimme valmiita päivän seikkailuihin. Osa suuntasi läheiseen metsään toiveena löytää sieniä ja mahdollisesti vielä puolukoitakin, ystävällinen talon rouva lähti opastamaan, jotta kenenkään ei tarvinnut pelätä eksyvänsä. Osa meistä lähti ihailemaan järvenrantaa ja lähi ympäristöä. Meillä oli mahdollisuus myös tutustua joukkuepeleihin, mölkkyyn ja petankkiin ja aika iso porukka löysikin uuden harrastuksen, jos ei nyt ihan aktiivisesti, niin ainakin pääsivät kokeilemaan näitä mukavia joukkuepelejä.

Lylyinen%2019.9.2014%20027-normal.jpg

Nykyinen päärakennus on valmistunut 1859.

Lylyinen%2019.9.2014%20032-normal.jpg

Tyylikäs asetelma eteisessä, toivotti meidät tervetulleiksi.

Lylyinen%2019.9.2014%20019-normal.jpg

Aamiainen maistui.

Lylyinen%2019.9.2014%20001-normal.jpg

Lylyinen%2019.9.2014%20012-normal.jpg

Yhden vaahterapuun oksa oli jo upeassa väriloistossa, muistuttamassa, että syksy saapuu..

 

Lylyinen%2019.9.2014%20008-normal.jpg

Petankkiakin kokeiltiin, hyvin haasteellisessa maastossa.

Sienimetsään riensi varmaan parinkymmenen henkilön ryhmä, saalis ei tainnut kuitenkaan olla kummoinen, eikä marjojakaan tainnut enää löytyä. Taisivat laulella mennessään "Jos metsään haluat mennä nyt, niin......" Sienien ja marjojen puutteen korvasi emäntien lupaus, että saamme poimia mukaamme omenoita niin paljon kun huvittaa. Ja kyllähän meitä huvitti....

Lylyinen%2019.9.2014%20011-normal.jpg

Tällaisia sieviä sieniä minä tapasin runsaasti, tosin en noukkinut mukaani vaan tyydyin kuvaamaan.

Lylyinen%2019.9.2014%20021-normal.jpg

Lylyinen%2019.9.2014%20018-normal.jpg

Lounas oli maittava ja halukkaasti sen nautimme, ulkoilu antaa hyvät ruokahalut.

Lylyinen%2019.9.2014%20004-normal.jpg

Mölkky peli jatkui lounaan jälkeen. Kuvassa rantasauna joka myös lämpeni meille ja halukkaita saunojia riitti.

Lylyinen%2019.9.2014%20023-normal.jpg

Ja yllätys, yllätys miten reippaita ja rohkeita olemmekaan. Varmaan toistakymmentä rohkeaa uimaria pulahti järveen vilvoittelemaan. Moni kävi useamman kerranki. KESÄN VIIMEISIÄ UIMAMAHDOLLISUUKSIA järvivedessä.

Lylyinen%2019.9.2014%20010-normal.jpg

Toiset tyytyivät ihailemaan laiturilta järven kirkasta vettä.

Lylyinen%2019.9.2014%20005-normal.jpg

Auringonpaisteessa lekottelua.

sysksy2014%20005%20%281%29-normal.jpg

Aamun rantareissulla.

Lylyinen%2019.9.2014%20026-normal.jpg 

Viimeiseisiä katseita upeisiin maisemiin ja sitten olikin iltapäivä kahvien aika ja kyllä maittoi kahvi ja erinomaisen herkullinen marjapiirakka.

Tällainen oli tämä virkistyspäivä, jota myös sieni- marja ja rentoutumisreissuksi kutsuttiin. Porukka tuntui viihtyvän ja enpä pitäisi ihmeenä vaikka suuntaisimme vuoden päästä uudelleen näihin maisemiin, tai sitten johonkin uuteen kohteeseen.

Mutta vielä joulukuussa tulemme Lylyisiin nauttimaan pikkujoululounaan, samalla reissullahan tutustumme vanhanajan joulumarkkinoihin Lohjalla ja halukkaat pääsevät vielä kurkistamaan Tytyrin kaivosmuseoonkin.

Lylyinen%2019.9.2014%20031-normal.jpg

Tähän vanhaan tallirakennukseen meille katetaan pikkujoululounas.

Olipahan taasen hieman erilainen päivä ja uskoisin meidän kaikkien virkistäytyneen, ainakin saimme raitista maalaisilmaa ja liikuntaa.

Olin varannut mukaan bingo pelin ja palkintoja, jota olisimme saaneet sateen sattuessa pelailla. Onneksi sitä ei tarvittu, vaan saimme nauttia ihanasta syyskesän päivästä ja ulkoilla.

Kiitos taasen kerran, teille mukana olleille.

Paula

 

PS. Tässä on lylyisten kartanon historiikki:

 

LYLYINEN 2011

 

Lohjan Lylyisten kylä sijaitsee Lohjanjärven Isoselän pohjoispuolella. Paloniemen ja Outamon kylien välisellä niemekkeellä. Niemen itäisellä puolella aukeaa Lylyisten lahti, jonka erottaa Isoselästä Nuottasaari.  Nimi voisi viitata kalastukseen, jota kyläläiset harjoittivat maanviljelykseen ohella. Läntisellä puolella on Outamonjärvi  ja siellä Naskinsaari, joka merkitsi sikaa. On mahdollista, että nimi on peräisin sikojen kesälaitumesta. Isoselän puoleisella rannalla sijaitsee Liikkiön saari.  Onko perää arvelulla, että sillä olisi yhteyttä vainajiin? Lik on ruotsiksi ruumis. Nimistötutkija Timo Eränkö on kuitenkin sitä mieltä, että kyse on nimestä liki eli lähellä.

 

Lylyisistä löytyy rautakauden aikaisia muinaishautoja, kiviröykkiöitä ja ikivanha käräjäpaikka, jossa on uhrikivi. Uhrikivet ovat maakiviä tai kalliopaljastumia, joihin on hakkaamalla tai hiertämällä tehty pieniä pyöreitä syvennyksiä. Niitä voi olla jopa yhdestä sataan. Usein uhrikivet sijaitsivat lähellä rautakauden kalmistoja tai viljelyalueita. Kansanperinteen mukaan niihin uhrattiin uudisviljaa tai maitoa. Kertyneellä sadevedellä oli myös parantava voima. Se että kylä on ollut asuttuna jo kivikauden ajalla, näkyy siitä, että alueelta on löydetty kaksi kivikauden esinettä: kaunis veneenmuotoinen kirves ja pitkä ja leveä tasataltta.

 

Lylyisten kylän suomalainen muoto tavataan ensimmäisen kerran v. 1763. Sanalla lyly on kaksi eri merkitystä:  lylypaikka on pyhä, pelätty, kammottava paikka. Mahdollisesti tämä uhripaikka piilee myös Lohjan Lylyisten nimessä. Toinen merkitys on vasemmanpuoleinen suksi, lyly, liukusuksi, joka on tehty petäjäpuun kovemmasta puolesta. (Kalhu on oikeanpuoleinen suksi, jossa on eläimen turkisnahkaa pohjalla, poron nahkaa, potkusuksi.)

 

Lylyinen voi olla myös henkilönimi. Lylyisiin on aikojen kuluessa perustettu kolme eri taloa: Kriisi eli Seppä, Hontti ja Hentti.  Näistä Hontin talo jaettiin 1700-luvulla kahtia Ali- ja Yli-Hontiksi. Kriisin eli Sepän talo mainitaan jo aivan ensimmäisessä säilyneessä maakirjassa vuodelta 1540, josta lähtien talo siirtyi isältä pojalle 250 vuoden ajan. Tämänkin jälkeen omistus säilyi suvulla, kun kotivävy, Erik Matinpoika siirtyi uudeksi isännäksi. Hänen jälkeläisensä jatkavat Sepän tilan pitoa tänäkin päivänä. Sepän tilan päärakennus on vuodelta 1914 ja siinä on yhdeksän huonetta.

 

Ensimmäinen nimeltä tunnettu isäntä ennen vuotta 1540 oli Knuutti (Kriisin eli myöhemmin Sepän isännät: Pietari Knuutinpoika,  Juhana Pietarinpoika, Paavali Paavalinpoika Seppä, Tahvana Paavalinpoika Seppä, Henrik Tahvananpoika Griisi, Juhana Henrikinpoika Griisi, Juhana Juhananpoika Griisi, Olavi Juhonpoika Kriisi, vävy Erik Matinpoika, Henrik Erikin poika, vävy Erik Salin, poika Henrik Salin, poika Hjalmar Salin, poika Reino Salin, poika Heikki Salin, tytär Leena Lehti ja miehensä Raimo (isäntinä vuodesta 1976).

 

Kriisin eli Sepän isännät 1600-luvulta eteenpäin: Juhana Henrikinpoika sai talon haltuunsa 1681. Hän avioitui läheisen Varolan talon tyttären, Brita Nilssonin kanssa. Perheen pojan, Olavin nuorin poika Henrik isännöi taloa 1700-luvun lopulle asti. Vuonna 1778 tehtiin Lylyisissä isojako Erik Matinpojan aikana. Tilan viljelyala oli silloin 17 ha, metsää 64 ha ja joutomaata 1,5 ha. Hänen poikansa Henrik sai seuraavaksi talon haltuunsa vaimonsa, Hongin tyttären, Greta Mattsdotterin kanssa. Heillä ei ollut yhtään poikaa, joten tila periytyi tyttärelle ja hänen miehelleen, Erik Salinille Nummen Hyrsylästä 1820-luvun lopulla. Seuraavat isännät Henrik Salin, Hjalmar Salin, Reino Salin, Heikki Salin ja isäntäpari Leena os. Salin ja Raimo Lehti vuodesta 1976. Vuosisatojen ketju on jatkunut lähes 500 vuotta ja on yksi lohjalaisista sukutiloista, joka on säilynyt suvun hallussa.

 

Lylyisten Hontin ja Hentin tilat osti 1850-luvulla sotilaslääkäri, valtioneuvos Johan Fabian  Oberg. Hänen aikana rakennettiin nykyinen päärakennus  150 vuotta sitten ja tilakokonaisuutta alettiin kutsua Lylyisten kartanoksi. Omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Vuonna 1859 kartanon osti Ferdinand af Hällström. Tila käsitti silloin 30 ha peltoa ja 137 ha metsää. Lehmiä oli 12 ja hevosia 4. Palvelusväki hoiti tilaa: vouti, 2 renkiä ja torppari. Kiireen-

pään aikaan oli muutakin apuväkeä. Ferdinandin poika, Elis af Hällström sai tilan haltuunsa vuonna 1900.

 

Tilan hoito tuotti tappiota eikä parempia aikoja ollut tiedossa, joten Elis päätti myydä Lylyisten Hontin vuonna 1910. Tila myytiin konsuli Hendrik van Gilse van der Palsille, joka omisti jo aikaisemmin Palonimen, Outamon, Humppilan ja Varolan. Elis oli myynnin yhteydessä pidättänyt itsellään huvilapalstat: Sjövik omistajana pitkään Brita ja Inger Bolte, Fridhem omistaa Fröjdis Malmi, os. af Hällström ja sisar Lindegull omistaa osan Fridhemmistä ja Tomtebo omistajana af Hällströmin suku.

 

Van Gilse van der Pals möi Lylyisten Hontin vuonna 1917 Hjalmar ja Ida Salinille, jotka jo aikaisemmin omistivat Lylyisissä Sepä tilan. Kylän kolme taloa olivat nyt samalla omistajalla. Tila siirtyi seuraavalle polvelle, veljeksille Taunolle ja Reinolle v. 1937. Tauno sai Lylyisten Hontin ja Reino Sepän tilan. Taunon kuoleman jälkeen myytiin Hontti Oskari Salosen säätiölle  kurssikeskukseksi. Säätiön aikana muutettiin navetta luentosaliksi ja päärakennus nykyaikaistettiin. Tämän hetkinen omistaja on HUS, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Rannassa  olevaa saunarakennusta vuokrataan myös ulkopuolisille.

 

Tänä päivänä Lylyisiin on helppo tulla. Tie on osittain asfaltoitu ja talvella aurattu. Toisin oli satakunta vuotta sitten. Sepän vanhaisäntä Hjalmar Salin on kertonut, että 1830-luvulla oli ainoastaan ratsupolku Lylyisten ja Paloniemen välillä. Lohjan kirkolle mentäessä kärryt soudettiin salmen yli Sjövikin kohdalta. Siinä on nykyään HUS:n sauna. Hevonen vietiin ratsain. Jäätiet olivat käytössä talvisin. Jäätynet järvet, joet ja purot olivat suhteellisen tasaisia kulkureittejä. Suorasivuinen, tasapohjainen ruuhi oli aikoinaan tavallisin lohjalainen vesikulkuneuvo.  Raskailla ja leveillä 2-3 airoparin ruuhilla pystyttiin kuljettamaan melkoisia tavaramääriä yli Lohjanjärven selän. Kuljetus oli hidasta ja myös vaarallista.  1900-luvun alussa alkoi höyrylaivaliikenne Lohjanjärvellä ja melkeinpä jokaisen isomman talon rannalla oli laivalaituri.

 

Sigfrid af Hällström kertoo, kuinka matkanteko Lylyisiin tapahtui hänen lapsuudessaan. Kello kahdeksalta kyytivossikka vei heidät Helsingin asemalle ja sieltä jatkettiin junalla Hyvinkäälle. Aikamme odoteltuamme astuimme Lohjan junaan. Perillä Lohjalla olimme neljän maissa iltapäivällä. Asemaa vastapäätä sijatsi Liljeströmin kestikievari, josta olimme tilanneet kyydin. Kestikievarin hevoset olivat hitaita ja kello kuuden aikaan iltapäivällä olimme perillä Lylyisissä.

 

Minkälaiset ruokatottumukset olivat Lylyisten huviloilla 1900-luvun alussa?  Päivä alkoi kello seitsemältä aamukahvin ja vehnästen kanssa. Kello yhdeksältä seurasi puuroaamiainen voileipien ja lisukkeiden kanssa. Yhdeltätoista syötiin vahva aamiainen lämpimän ruoan kanssa. Sitten seurasi  kahvi vehnästen ja pikkuleipien kanssa kello 14.00. Päivällinen oli kello 17.00 kaksine ruokineen ja pyhäpäivinä oli kolme ruokaa. Kaiken lopuksi oli vielä teetä illemmalla. Jos lapset olivat nälkäisiä, niin he saivat välipalaksi voileipää, maitoa ja hedelmiä. Kaikkeen tähän tarvittiin kaksi palvelijaa sekä oma naisväki auttamaan.

 

Mainittakoon, että Anteron isoäiti, Ida os. Salin, oli Lylyisten Hontilta kotoisin. Vihtori Härmä, aikaisemmalta nimeltään Hörlin, avioitui Idan kanssa 1900. Ida kuoli 1964.

 

 

 

 

perjantai, 12. syyskuu 2014

Lumoava Pietari hurmasi jälleen

Taasen kerran virkeät PasEl.ilaiset (Pasilan Eläkkeensaajat) suuntasivat matkansa Pietarin taideaarteita katsomaan ja mikäpä sen mukavampaa, kuin hetkeksi elää satua ja ihailla mitä mahtavampia taide-esineitä. Niitähän Pietarissa riittää, samoin kuin palatseja, joita jostakin saamani tiedon mukaan on 352 ! Osa museoituna ja kaiken kansan ihailtavana, osa taasen miljonäärien yksityisomistuksessa tai suurten firmojen edustustiloina ja kaikkia ei varmaan ole kunnostettukaan vielä entiseen loistoonsa.

Matkamme alkoi 4.9. jo klo 6:n aikaan aamusella Allegro junalla, joka on nopea ja helppo tapa siirtyä pääkaupunkiseudulta Pietarin metropoliin.

Pietari%204.-7.-9-2014%20008-normal.jpg

Pietari%204.-7.-9-2014%20016-normal.jpg

Pietari%204.-7.-9-2014%20040-normal.jpg

Yllä matkalaisia junassa. Mukana myös juhlamatkalaiset ja mikäpä oli kohottaessa maljaa juhlan kunnikasi.

Matka-aika on vain 3 ja puoli tuntia ja junassa hoituvat niin passintarkastukset kuin tullimuodollisuudetkin. Pietarin Suomi asemalla meitä oli vastassa uskomattoman tehokas ja asiantunteva Pietrinoppaamme TATJANA. Hän oli mahtava opas, niin tietomäärältään kuin peroonaltaankin. Hänen seurassaan saimme todellisen TIETOPAKETIN Pietarista ja hiemn ympäristöstökin.Pietari%204.-7.-9-2014%20019-normal.jpg

Tatjaana oppaamme. huomatkaa myöes bussimme sisustus.

Museo avautui 25.11.2013, joten se on vielä monelta näkemättä, me onneekkaat sen näimme, emmekä voineet muuta kuin häikäistyä. Itselleni se oli niin mahtava kokemus, että nähtyäni tämän palatsin ja sen taideaarteet, totesin, että matka on jo kuitattu tällä loistolla. Kaikki mitä muuta näemme on exstraa.

(Googlattu) Pietarin Fabergé-museo esittelee maailmankuulun pietarilaisen kultasepän Carl Fabergén tuotantoa. Fabergé tunnetaan erityisesti tsaariperheelle tehdyistä ylellisistä pääsiäismunista.

Pietarin Fabergé-museota ylläpitää Svjaz Vremjon säätiö, jonka taustalla on eräs venäjän rikkaimmista miehistä, miljardööri Viktor Vekselberg. Hän on vuosien mittaan hankkinut takaisin ympäri maailmaa levinneitä Fabergén luomuksia tarkoituksenaan tuoda ne takaisin Venäjälle ja asettaa ne näytille. Fontankan rantakadulla sijaitseva Shuvalovin palatsion remontoitu perusteellisesti museota varten.

Museon kokoelmiin pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla, joita järjestetään klo 11 ja 19 välillä. 

Tämän upean palatsin ja sen kokoelmiin tutustumisen jälkeen olikin jo aika majoittua hotelliimme. Hotellimme oli vaihtunut Marshall hotelliksi, eikä lainkaan hassumpi vaihdos. Majoituimme nimittäin Chevalijerien entisiin majoitustiloihin, joissa esim. Marsalkka Mannerheimin on asustellut.

Pietari%204.-7.-9-2014%20041-normal.jpg

Aulassa oli Mannerheimin rintakuva (nuoruuden ajoilta ilmeisesti)

Pietari%204.-7.-9-2014%20042-normal.jpg

Hotellin vaatimaton sisäänkäynti.

Pietari%204.-7.-9-2014%20043-normal.jpg

Huoneiden verhot olivat taidokkaasti ripusteltu.

Jossakin vaiheessa päivää söimme tietysti lounaan upean Verikirkon läheisyydessä St. Petersburg ravintolassa.

Pietari%204.-7.-9-2014%20293-normal.jpg

Pietari kirjan kansikuva, jossa kuvattuna Verikirkko.Tällä paikalla surmattiin tsaari Aleksanteri II vuonna 1881 ja murhapaikan päälle rakennettiin tämä mahtava katetraali, joka sai nimekseen Verikirkko ja on oikeastaan Pietarin symbooli.

Hyvin nukutun yön jälkeen ja aamiaisen syötyämme olimme taasen valmiita uusiin kokemuksiin ja elämyksiin. Oppaamme Tatjaan oli odottelemassa bussin kanssa ja innokkaat matkalaiset hyppäsivät kyytiin. Nyt suuntana oli maailman kuulu Eremitaasi, huh ihan alkaa hengästyttää kun ajattelee sen taideaarteta ja niiden lukumäärää.

Pietari%204.-7.-9-2014%20296-normal.jpg

Eremitaasi kirjan kansikuva, joka antaa vain aavistuksen sen loistosta.

Eremitaasi tarkoitti alunperin Katariina Suuren talvipalatsin yhteyteen rakentamaa taidemuseota, joka on sittemmin laajentunut ja laajentunut. Kokoelmia on täydentänyt aina kukin hallitseva tsaari Nikolai II saakka. Nykyinen kokoelma käsittää noin 3 miljoonaa taide esinettä, sen kuvitteleminen on pienelle ihmiselle mahdottomuus, mut näin se vaan on, maailmassa on monta ihmeellistä asiaa....

Pietari%204.-7.-9-2014%20078-normal.jpg

Pietari%204.-7.-9-2014%20057-normal.jpgPietari%204.-7.-9-2014%20074-normal.jpgPietari%204.-7.-9-2014%20050-normal.jpg

Tässä muutamia kuiva

Kuvasin aika paljon, mutta nyt on suloisesti sekaisin Eremitaasin ja Katariinan palatsin kuvat, joten ottaa aikansa ennen kuin ne selvitän (tai saanko selville milloinkaan) 

Tämän valtavan "taide pläjäyksen jälkeen, oli pakko päästä ravitsemaan myös kehoamme. Niinpä poikkesimme lounaalle Da Vinchi ravintolaan. Täältä sitten suuntasimme tutustumaan Iisakin kirkkoon.

Pietari%204.-7.-9-2014%20294-normal.jpg

Kansikuva Iisakin kirkon kirjasesta.

Meillähän on sanonta, "että rakennetaan  kuin Iisakin kirkkoa" ja se tarkoittaa silloin tosi hidasta valmistumista. Iisakin kirkkoa rakennettiin 40 vuotta 1818-1858 ja se todella mahtava monumentti.sen korkeus on 101,5 metriä ja sisäpinta-ala yli 4000 neliömetriä. Tämän jälkeen oli taasen vuorossa palatsiin tutustuminen. Tällä kertaa kohteen Jusulevin palatsi. Jusulevit tulivat tunnetuiksi Felix Jusulevin johtaman salaliiton takia, hän oli osallisen ryhmässä joka organisoi Rasputiinin murhan, joka sinänsä on jo oma tarinansa.

Jusulevit olivat Venäjän vanhimpia ja rikkaimpia sukuja (ehkä rikkaampia kuin tsaarin perheet). Heidän palatsinsa antaa siiä kyllä uskottavan, sillä niin upea loistoa palatsi piti sisällään.

Pietari%204.-7.-9-2014%20105-normal.jpg

Tämä hieno kuoro toivotti meidät tervetulleiksi tutustumisretkellemme. Toinen toistaan upeammat salit, vanhimmat osat 1700 luvun alusta. Muistini mukaan Jusupovit omistivat 57 palatsia tai kartanoa Venäjällä. Jusupovit olivat aikaansa seuraavia ihmisiä ja hankkivat aina muodissa olevia esineitä kokelmiinsa.

Pietari%204.-7.-9-2014%20103-normal.jpg

Tämä Kristallikruunu jäi erityisesti mieleeni, sillä sen runko on valmistettu pahvista, joka sitten on kullattu, näin ollen kruunu painoi vain 80kg, minusta uskomaton paino tuokin, ainakin nykyajan rakennuksiin. Mitähän aidot metallirunkoiset mahtoivatkaan painaa.

Pietari%204.-7.-9-2014%20110-normal.jpg

Heillä oli myös pieni oma teatterinsa ja siinä kyllä loisto piisasi. Meidän tytöt pääsivät Tsaarin aition viereiseen aitioon vilkuttelemaan, vähänkös olimme kateellisia.

Mutta paltsihan tuli kuuluisaksi Rasputiinin murhasta ja niinpä sen kellariin on rakennettu pienoisnäyttely, joka kertoo joulukuisen yön 1816 tapahtumista.

Pietari%204.-7.-9-2014%20119-normal.jpg

Oikealla (jos oikein tihrustaa) erottaa Rasputiinin istumassa ja nauttimassa myrkytettyä viiniä ja leivonnaisia.

Pietari%204.-7.-9-2014%20120-normal.jpg

Valokuvasta otettu kuva kuolleesta Rasputiinista. Aika synkkä ja pelottava tapahtuma, varsinkin kun siellä kellarissa oli niin pimeää, niinpä ajattelimme illalla hieman keventää tunnelmaa, ettei kukaan näkisi painajaisia.

Pietari%204.-7.-9-2014%20127-normal.jpg

Samppanjaa ja vodkoo, sekä pieni maistiainen kaviaarista, näistähän se ilo irtosi.

Pietari%204.-7.-9-2014%20163-normal.jpg

Pietari%204.-7.-9-2014%20156-normal.jpg

Pietari%204.-7.-9-2014%20165-normal.jpg

Tanssi- lauluryhmä oli oikein taidokas ja osaava ja osasivat ottaa yleisönsä mukaan.

Pietari%204.-7.-9-2014%20139-normal.jpg

Myös meitä (ainakin osaa) tanssitettiin. Tämän kostean ja vauhdikkaan illan jälkeen ei ollut pelkoa painajaisista, vaan saimme "köllähtää" tyytyväisinä nukkumaan.

Lauantai aamu valkeni aurinkoisen ja lämpimänä (kuten muutkin matkamme aamut) Aamiasen nautittuamm Tatjaana lähti opastamaan meitä Tsaarin kylään (Pushkiniin) ja siellä tutustuimme tarkemmin Katariinan palatsiin. Vaikka olen useasti vieraillut siellä, niin aina se mykistää, niin upeata loistoa että...

Pietari%204.-7.-9-2014%20191-normal.jpg

Katariina Suuri, kaikessa komeudessaan.

Palatsi on varsinainen aarreaitta myös ja siellä sijaitsee kuuluisa ja mittaamattoman arvokas meripihkahuone.

Googlattua tietoa: li Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:nvuonna 1716 Venäjän tsaarille Pietari Suurelle antama lahja. Se oli huone, jonka seinät ja useat kalusteet oli koristeltu tuhansillameripihkaupotuksilla sekä kultauksella. Meripihkahuonetta oli rakennettu Berliinissä vuodesta 1701 kuvanveistäjä Andreas Schlüterinpiirrosten pohjalta ja tanskalaisen meripihkasepän Gottfried Wolframin johdolla, mutta sitä ei saatu koottua vuosikymmeniin. Se pystytettiin lopulta vuonna 1755 italialaisilla kivimosaiikeilla täydennettynä Katariinan palatsiinTsarskoje Seloon lähelle Pietaria, jossa siitä tuli suosittu nähtävyys. Myöhemmin siitä käytettiin jopa nimitystä ”maailman kahdeksas ihme” (ks. maailman seitsemän ihmettä).Toisen maailmansodan aikana syksyllä 1941 palatsin vallanneet saksalaiset ryöstivät meripihkahuoneen, ja tiettävästi siirsivät senKönigsbergin linnaan Itä-Preussiin. Sodan lopussa huone katosi. Venäjällä kadonneesta meripihkahuoneesta on tullut kaikkien saksalaisten sodassa ryöstämien kalleuksien ja taideaarteiden symboli.

 2000-luvun alussa Katariinan palatsiin rakennettiin meripihkahuoneen jäljennös saksalaisen Ruhrgas-yrityksen lahjoittamille varoilla. Se paljastettiin Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 2003.

 

Täältä siirryimme lounaalle Pavloskiin ja lounaan jälkeen tutustuimme Pavloskin palatsiin. Tämäkin palatsi, jonka Katariina II lahjoitti pojalleen Aleksanteri I:lle kruunuperillisen syntymän kunniaksi. Se oli alunperin keisariperheen metsästysmaja noin 400 hehtaaria, mutta Paavali i ihastui palatsiin ja asusti siellä perheineen. Siellä hänen oli hyvä "leikkiä" sotaleikkejään, sillä hän oli ihastunut kaikkeen sotilaallisuuteen ja jo lapsen häntä kiehtoi tinasotamiehet ja muu sota rekvisiitta. Täällä ei ollut niin runsaasti kulta, silkkiä jamarmoria, vaan palatsi oli vaatimattomamman näköinen. Varsinkin kun olimme kulkeneet loistosta loistoon.

Hotelliin saavuttuamme, meillä oli hetki aikaa henkähtää ja sitten olikin iltaohjelmassa kuuluisa Puna-armeijan kuoro, joka sattumoisin oli kiertueella juuri silloin Pietarissa. Heidän esityksensä ei jättänyt varmaan ketään "kylmäksi", niin kuoro, soolot ja taitavat akrobaatti esitykset siivittivät illan loisteliaseen tunnelmaan. Kateellisena pitää kerto, että yksi nuori sotilaspukuinen upseeri saatteli ryhmämme rouvashenkilön käsikynkkää portaat alas. Että sillä tavalla, toisilla käy tuuri.

Sunnuntai olikin sitten jo viimeinen matkapäivämme ja se sisälsi valtavan määrän ohjelmaa. Huoneiden luovutuksen jälkeen nousimme bussiin ja matka uusille seuduille alkoi. Ensimmäinen kohteemme Orienbaum ja sen sievät pienet huvilat, hyvin maaseutumaista. Mutta olihan sielläkin palatsi ns. Kiinalainen palatsi. Tämä palatsi rakennettiin Katariin Suuren oikusta vuosina 1762-1768 ja nimensä se on saanut siitä, että sinne kerättiin kiinalaisia tavaroita ja sisustettiin kiinalais tyyliin. Harmiksemme 3 kiinalaista huonetta oli juuri nyt restauroitavana, joita emme siis nähneet, mutta näimmepä muuta ihmeellistä.

Pietari%204.-7.-9-2014%20242-normal.jpgPietari%204.-7.-9-2014%20239-normal.jpg

Jos muissa palatseissa olimme ihastellet silkkikankain ja käsinmaaltuin tapetein vuorattuja seiniä, niin täällä oli oikein aarre. Yllä olevat kuvat ovat lasiputkiloista ommeltuja tapetteja ja niillä oli päällystetty koko huone. En enää muista, enkä osaa kuvitella mikä määrä työtä ja aikaa tämän huoneen tapetointi on vienyt ja hintakin varmaan oli tähtitieteellinen.

Pietari%204.-7.-9-2014%20233-normal.jpg

Pieni Kiinalainen palatsi, täällä muistaaksen oli puistossa paviljonki jossa oli rakennettu liukumäki hoviväen leikkipaikaksi.

Pietari%204.-7.-9-2014%20249-normal.jpg

Sitten siirryimmekin vanhalle Inkerinmaalle ja siellä Tyron seurakuntaan .

 

Pietari%204.-7.-9-2014%20251-normal.jpg

Tyron kirkko rakennettu 1835

Pietari%204.-7.-9-2014%20253-normal.jpg

 

Kirkko on hyväkuntoinen ja toiminta on aktiivista. Suntio musiosoi aterian ajan ja hän puhui myös hyvää suomea.

Pietari%204.-7.-9-2014%20248-normal.jpg

Täällä myös söimme "kirkkolounaan", joka oli ihan jees ja varmaan aitoa inkerinmaan ruokaa.

 

Sitten siirryimme Kronstantiin, tuohon kauan suljettuna olleesseen laivastontukikohta kaupunkiin. Se on perustettu samana vuonna kuin Pietarikin eli 1703 ja ollut kaupungin tärkrin linnake Ruotsin uhkaa vastaan. Nykysin se on edelleen sotilaskäytössä, mutta on avautunut ja sinne voi koiketa niin matkailijat kuin venäläisetkin, asukkaita muistaakseni noin 40 000. 

Pietari%204.-7.-9-2014%20260-normal.jpg

Ja mikä Katedraali! Se oli upea ulkoa päin ja sisältä aivan mielettömän hienoin koristein ja maalauksin sisustettu, ei voinut kuin ihailla.

 

Täältä matkamme jatkui patoa pitkin Suomenlahden pohjoisrannalle ja sieltä terijoen kautta kohti Viipuria.

Pietari%204.-7.-9-2014%20277-normal.jpg

Pietari%204.-7.-9-2014%20269-normal.jpg

Vppuri on aika ränsistyneen näköinen ja kadut ovat,oppaan sanoja lainataksen "Venäläiset kadut". Illastimme Pyöreässä tornissa ja jokaisella oli varmaan jonkinlainen mielikuva "Meidän Viipurista" ja rallista Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä....jne

Pietari%204.-7.-9-2014%20275-normal.jpg

Ja löydettinhän me "eväspuotikin", ilmeistä päätelle tarjonta oli tyydyttävä.

Pietari%204.-7.-9-2014%20279-normal.jpg

Kävimme myös tutustumassa korjattuun Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Tämä rakennus oli Tatjaanalle suuri elämys. Hän on ammatiltaan arkkitehti ja jo nuorest tytöstä alkaen ollut suuri "Aalto fani".

Pietari%204.-7.-9-2014%20281-normal.jpg

Pietari%204.-7.-9-2014%20284-normal.jpg

Koska oli sunnuntai ja kirjasto kiinni tyydyimme ihailemaan rakennusta ulkoapäin ja Tatjaana halusi nostaa kanssamme maljan matkamme kunniaksi.

Pietari%204.-7.-9-2014%20291-normal.jpg

Tämän kuvan halusi porukkamme minun ikuistavan, tosin mun olisi pitänyt seistä keskellä katua, niin olisi tullut parempi kuva,. Että sellaisia toiveita...

Sellainen ol Viipuri, karjalaisten kaupunki....

Ja sitten saapuikin jo Allgro juna asemalle ja siihen me hyppäsimme, ei nyt ihan vauhdissa, mutta sujuvasti kuitenkin.

Vaikka tässä olen hahkuttanut Pietarin loistoa ja rikkauksia niin kyllä me matkalaiset hyvin tiedämme, että on toisenlainenkin Pietari, jota ei niin mieluusti esitellä. Mutta niinhän se on kaikkialla ja meidän matkamme tarkoitus oli elää hetken aikaa "satua" ja ihastella menneen maailman loistoa.

Jotenkin haikeaa oli taasen mtkanjälkeen ja vieläkin jäi pieni kipinä, josko vielä kerran sukeltaisi tuohon satujen maailmaan.

Suuret kiitokset teille matkatoverit, teidän kanssanne oli taasen niin mukavaa ja olette mitäs täsmällisin ja luotettavin porukka.

 

Jaltan%20valtiaat-normal.jpg

Mun oli "Ihan pakko" laittaa tämä kuva, jossa vuonna 2004 esiinnyt Katariina Suurena, hovinsa ympäröimänä:-)