Meille etelärannikon asukeille on jostakin syystä jäänyt tuo länsirannikko (Satakunta) hieman vieraksi. Joten olikin mieuluista kuulla, että Pasilan Eläkkeensaajat tekevät retken Rauman Pitsiviikolle. Matkan lähdimme 26.7. aamuvarhaisella, helteisenä heinäkuun aamuna. Ensimmäinen "huoltotaukomme" oli Humppilan Lasitehtaalla, siellä matkalaiset saivat hieman jalotella ja nauttia "ostarin" palveluista. Itse jumiuduin Lasitehtaan myymälään, jossa oli uniikkeja lasitavaroita ihailtavana ja tietysti myös ostettavana. Myyjä oli hyvin palvelualtis "supliikki mies" hän myönsi meille jopa eläkeläisalennuksen ja niinpä sieltä pari lasilintua ja - palloa tarttui mukaan.

Matka jatkui viljavien vehreiden maisemien halki kohti länttä ja tuotapikaa olimmekin jo Eurassa.  Eura on tunnettu jo rautakauden ajoilta ja siellä on ollut teollista toimintaa yli 300 vuotta. Kauttuan Ruukin alue on syntynyt jo vuonna 1689, kun vapaaherra Lorenz Creutz sai vuorikollegiolta luvan perustaa rautaruukin Kauttuankosken partaalle. Ruukki alue olikin mielenkiintoinen ja viehättävä ympäristö jota saimme ihailla pienellä kiertoajelulla ja samalla kuunneella paikallisoppaan tarinointia Euran historiasta kuin myös nykypäivästä.

Eurassahan Suomen vanhimpia arkeoligisia kaivauksia tehty jo vuosia ja sieltä on myös löydetty ainutlaatuisia historiallisesti merkittäviä esineitä, esim Euran emännäpuku (muinaispuku) on saatu  hautakaivauksesta, ja löydösten perusteella siitä on valmistettu ainutlaatuinen ja kaunis puku, jonka teki tunnetuksi presidenttimme Tarja Halonen 2001 itsenäisyyspäivän vastaanotolla, pukeutumalla tähän juhlavaatteeseen ja juhlistaen näin meidän historiaamme ja sen aikuista muotia, joka on tänä päivänäkin yhtä muodikas ja juhlava arvokkaisiin juhliin.

Upea Euran emännänpuku kuvattuna julisteesta.

Euran Kievarissa nautimme myös ”kevyen kenttälounaan”, joka kyllä maistui meille ja vatsamme täyttyivät melkeinpä ”ähkyyn” saakka.

Vanha kunnon maitolaituri oli lounaspaikkamme eteistilaa komistamassa.

Tyytyväisiä lounasvieraita.

Aivan ihana kirjailtu seinätaulu ja mikä oiva viesti meille hössöttäjille.

Matka jatkui kohti Raumaa........

Raumalla meitä oli vastaanottamassa kaksi ammattitaitoista opasta ja heidän johdatuksellaan jalkauduimme kahtena ryhmänä vanhaan kaupunkiin. Vanha Rauma olikin mielenkiintoinen tutustumiskohde ja saimme taasen kuulla aimo annoksen vanhan Rauman oloista ja elämästä, joka oli hyvin meripainotteista. Miehet hakivat perheen elannon joko kalastamalla tai sitten merimiehinä pitkilläkin matkoilla, naiset hoitivat kotityöt ja pitivät perheistä huolen.

Rauman pyhän ristin kirkko.

Kirkkosali oli viehättävä ja valoisa

Kirkkoon mennessämme, huomasin yhden penkin päässä "hartaan hiljentyjän" ajattelin ja toivoin ettemme liikaa häiritsisi "hiljentyjää". No joo, tarkemmin katsottuani "hiljentyjä" oli puuveistos. Liekkö tarkoituksena, ettei papin tarvii milloinkaan tyhjälle salille saarnata, vai oliko tämä joku tarkkailija? Se jäi mysteeriksi.

Ja matka jatkui Vanhaan Raumaan. Tässä vikipediasta kopsattua tietoa:

Vanha Rauma on vanha, tiheään rakennettu ja matala puutalokaupunki Rauman kaupungin keskustassa. Se on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna1991 ja on myös yksi Museoviraston vuonna 2009 määrittelemistä Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.^[1] Puutalokaupunkipaloi 1500-luvulla monta kertaa, viimeisin suuri palo oli vuonna 1682.

Vanhan Rauman 28 hehtaarin suuruisella alueella on 250 tonttia, joilla sijaitsee kuutisensataa rakennusta. Asuintaloista vanhimmat ovat 1700-luvulta ja Pyhän Ristin kirkko on 1400-luvun loppupuolelta.

Vanhan Rauman keskuksena pidetään Kauppatoria, joka on yhä tärkeä paikka monille raumalaisille käydä ruokaostoksilla tai ”pystökaffella”. Pääkatuja ovat Kuninkaankatu ja Kauppakatu, joista ensin mainittu rajaa torin pohjoisessa ja jälkimmäinen etelän puolella. Näiden kahden kadun varrella sijaitsee suuri osa alueen lukuisista pienistä erikoisliikkeistä.

 

Vanhaa Raumaa aikoinaan ympäröi joki, ja sen rannalle oli sadan metrin välein rakennettu kuvan portaita, ne palvelivat raumalaisia paitsi veden saannissa, niin myös tulipalon sattuessa siitä saatiin helposti sammutusvettä.

Opas kertoi, että aikoinan oli laki tai säädös joka velvoitti kaikkien rakennusten fasaadiin ikkunat. Tämä talo kiersi ovelasti säädöksen, sen ikkunat ovat "valeikkunoita", aika kekseliästä sanoisin.

Kordelin kiinnosti minua henkilökohtaisesti, sillä isoisäni oli Jokioisten kartanon torppareita.

Wakkanetistä kopsattua tietoa:

• 1868 syntyi Alfred.
• Nuoren Alfred Kordelinin lapsuus kului varsin puutteellisissa oloissa Raumalla Joki-Grannin talossa joen rannassa, Pyhä-Ristin kirkkoa vastapäätä. Hänen äitinsä kuoli syöpään pojan ollessa vasta nelivuotias ja erilaiset äitipuolet alkoivat pitää talossa komentoa, koska isä oli myös merillä. Kordelin kävi ensin kaksi vuotta alakansakoulua ja lähti sitten veljiensä tavoin rahan keruuseen maailmalle. Kymmenvuotias Alfred Kordelin lyöttäytyi sokean rihkamakauppiaan Sokki-Palmrothin matkaan ja talutteli tätä pitkin Länsi-Suomea. Sokki-Palmrothilta saatu oppi jäikin ainoaksi kauppakouluksi, jonka Alfred Kordelin sai ennen kuin ryhtyi pitämään omaa kauppapuotiaan Raumalla. Ennen puodin avaamista Alfred Kordelin ehti kuitenkin tutustua merimiehen ammattiin tekemällä pari matkaa Saksaan. Merillä hän ei seilannut sen pitempään ja maissa isä määräsi hänen puusepän oppiin.
• Alfred Kordelin oli myös Suomen suurin yksityinen maanomistaja. Hänellä oli hallussaan Mommilan ja Jokioisten kartanot, ja maanviljelystä tuli Mommilassa hänen keskeinen työkenttänsä.
• 1906 maanviljelysneuvos Kordelin osti huutokaupassa Naantalin Luonnonmaan saarelta 2 tilaa, ja rakennutti arkkitehti Lars Sonckin suunnitteleman kesäasunnon,Kultarannan, joka nykyään palvelee tasavallan presidentin kesäasuntona.
•  
• 7. marraskuuta 1917 Alfred tapettiin Mommilan kartanon lähellä, jossa venäläinen matruusi surmasi hänet. Alfred oli testamentissa määrännyt että hänet haudataan Mommilaan kirkkoon, mutta siitä luovuttiin ja hänet haudattiin Raumalle rakennettavaan Kordelinin siunauskappeliin.
• Yksinäisenä elänyt Alfred Kordelin määräsi testamentissaan huomattavan osan omaisuudestaan suomalaisen kulttuurirahaston .peruspääomaksi.
• 
• Vanhaa Raumaa.
• Kierroksen jälkeen olikin aika hakeutua majapaikkaamme ja varhaiselle illalliselle. Hotellimme Cumulus sijaitsi aivan vanhan Rauman kupeessa ja sieltä oli näppärä lähteä tutustumaan ”Mustan pitsin yöhön” ja kyllä me kaikki varmaan tutustuimmekin tähän vanhaan perinne tapahtumaan, kuka lyhyemmän ja kuka pitemmän kaavan mukaan.

Kaksi Ladya valmiina "Mustan Pitsin Yöhön"

Hyvin nukutun yön ja runsaan aamupalan jälkeen olimmekin valmiita uusiin haasteisiin.

Rauman Eläkkeensaajat olivat ystävällisiä ja ottivat meidät vastaan kesäpaikassaan, joka oli aivan mahtava vanha omakotitalo aivan meren äärellä.

Pieni kateuden poikanenhan meille tietysti tuli, tätä ihanaa pihapiiriä ihastellessa. Mutta suomme Raumalasille tämän ilon ihan mielihyvin ja yritämme saada itsellemme jotain vastaavaa. (mikä on haave vain)

Rauman Eläkkeensaajat tarjosivat maittavat pullakahvit meidän isolle joukollemme, siitä TUHANNET KOOTOKSET HEILLE:

Saunalaiturilla, voisko paremmin olla?

Mutta kiireisen aikataulumme vuoksi, tämäkin vierailu ja hyvin pikaiseksi, mutta sitäkin antoisammaksi. Ja niin taasen nousimme bussiin ja suuntana Pyhämaa.

Minulle matkan kohokohta ja ihan tuntematon oli Pyhämaan Uhrikirkko. Mietimme mistä moinen nimi, mitä kristillisessä kirkossa on uhrattu vai onko se jo pakanajoilta peräisin. Ei, väärässä olimme. Uhrikirkon nimen se on saanut siitä että se on rakennettu ihan lahjoitusvaroin. Vielä tänäkin päivänä kirkkoa pidetään ihmeitä tekevänä ja sinne annetaan uhrilahjoja joilla paikka pidetään kunnossa. Kirkko on rakennettu 1600 luvun alkupuolella ja se on kauttaaltaan kristillisten maalausten peitossa. (yksi matkalaisista keksi hyvän nimen ”tatuoitu kirkko”) Maalaukset on taiteillut saksalainen taiteilija joskus 1600-1700 lukujen vaihteessa. Kirkko on hyvin säilynyt ja siellä on alkuperäiset penkit ja saarnastuolit. Se on myös vanhimpia, ellei vanhin puukirkko maassamme.

Pari viikkoa sitten Hesarissa oli haastattelu Japanilaisesta arkkitehdista, joka on kiinnostunut puurakentamisesta. Tarinassaan hän kertoi Pyhämaan Uhrikirkon olevan hänelle tärkeimpiä/antoisimipa tutkimuskohteita. Että sillä lailla ja meille se vaan on pysynyt vieraana.

Wikipediasta kopsattua tietoa:

Pyhämaan Luodon uhrikirkko on vuosina 1647–1652 rakennettu torniton pitkäkirkko Pyhämaalla Uudessakaupungissa. Puukirkko on parhaiten säilyneitä 1600-luvun kirkkoja Suomessa.^[1]

Kirkko on tunnettu maalauksistaan, jotka ovat merkittävä osa Suomen 1600-luvun taidehistoriaa.^[2] Kirkkosalin katon ja seinien runsaat liimavärimaalaukset on luultavasti tehty maalarimestari Christian Wilbrandtin johdolla 1667.^[1] Barokkihenkisiä^[3] ja kuvakudosmaisia maalauksia on hirsiseinien ja laakean tynnyriholvinohella kuorikaiteen yläosassa. Seinissä kuvataan Raamatun tapahtumia, holvissa taas kukkaseppeleiden ympäröimiä pulleita enkeleitä. Väleissä on kukkaköynnöksiä ja hedelmäryhmiä.^[2]

Pyhämaan Luodon uhrikirkko sijaitsee vanhan purjehdusväylän varrella. Tasaleveän suorakaiteenmuotoisen kirkkohuoneen alttaripääty on kolmitaitteinen.^[1][3]Kuori on erotettu muusta kirkosta alaosastaan hirsistä salvotulla kuorikaiteella. Välissä on kapeista balustereista koostuva osa. Saarnastuoli on 1640-luvulta ja penkit 1700-luvulta, mutta niiden väritys on peräisin myöhemmältä ajalta.^[2]

^{Tämä kirkko teki meihin kaikkiin varmaan vaikutuksen.}

Viereen on myöhemmin rakennettu toinen kirkko, joka on käytössä vuoden ympäri, toki Uhrikirkossakin on säännöllistä kirkollista toimintaa. Tämän kirkon erikoisuutena voi mainita Alttaritaulun yläpuolella olevan parven, jossa esim kuorot laulavat. Muuten se ei tehnyt vaikutusta.

Päivä oli ehtinyt pitkälle ja oli aika suunnata kotimatkalle, nyt matkasimme Varsinais Suomen kautta ja lounastimme munapitäjä Laitilassa. (ei muuten nähty yhtään munaa) Laitila esittäytyi hyvin uneliaana rahallisena kohteena helteisenä lauantai iltapäivänä.

Ja matka jatkui.... viimeinen "huoltopysähdyksemme" oli Saloss ABC-huoltamolla.

Reissu Ruotin bussilla jaTopin taidokkaalla ajolla matkamme kotiin sujui mallikkaasti.

Mielestäni onnistunut ja antoisa matka.