Sangasten ihanasta linnasta jatkoimme matkaa ja tutustuimme Barclay de Tollyn mausoleumiin. Tämä oli sinänsa kiinnostava, että se sijaitsi keskellä "ei mitään", eli hyvin syrjässä asutuksista.

Mustassa kirstussa lepää ruhtinas ja vaaleammassa ruhtinatar.

Michael Andreas Barclay de Tolly (1761-1818) oli suuri sotapäällikkö Venäjän armeijassa ja osallistui sotatoimiin niin Turkissa, Puolassa ja Suomessa. Kun venäjä valloitti Suomen 1809 hänestä tuli ensimmäinen kenraalikuvernööri Suomeen. Tästäkin suvusta Virve kertoi hauskasti ja mielenkiintoisesti.

Sitten olikin jo aikamoinen nälkä ja kiiruhdimme Taageperan kartanoon lounaalle. Ruokalista kuulosti Virven lukemana niin houkuttelevalta ja eksoottiselta. Pyysinkin Virveä lähettämään sen minulle (toivottavasti suomennettuna), niin saatte kaikki lukea mitä söimme. Höhö höh varmaan kiinnostaa

Alkupalat

Pääruoka

Jälkiruoka, nam, nam herkullista

 

Valgamaalla kauniin maiseman keskellä  lähellä Latvian rajaa sijaitsee vanhojen aikojen sydäntä lämmittävää ylellisyyttä huokuva Taageperan linna. Rakennus voisi olla peräisin vaikka peikkotarinoista. Luultavasti pohjoismaiden peikot kantoivat linnan rakentamiseen tarvittavat kivet mäenrinteeseen ja laastin sekoittamisesta vastasi joukko harmaapäisiä noitia. Rakennuksen eri osat kasvavat toisitaan taianomaisesti. Jygendtyylinen linna on rakennettu 1907-1912 ja se on sisustettu englantilaisen metsästyslinnan tyyliin. Tänne me majoituimme.

Noin 3:n kilometrin päässä sijaitsee Hella Vuoljoen synnyin- ja lapsuuden koti. Kuvassa rakennus jossa hän on viettänyt lapsuutensa. ( eli heille kuuluneen huoneiston ikkunat)

ns. "kolmen kopla" kirkon edessä.

Tutustuimme myös kylän kirkkoon ja hautausmaahan. Luulimme että, tähän on vainaja haudattu ihan äskettäin, kun on ihan tuoreet kukat, mutta tarkempi katsominen selvitti, että kyseessä on muovikukat. Aikas hämmästyttävää, no jaa, voi olla ihan jeeskin.

Toinen silmiinpistävä ero meidän hautoihimme oli, että siellä oli melkein joka haudalla penkki jossa sai rahassa levätä ja muistella vainajaa. Tämäkin hautausmaa kierros tutustutti lähemmin Viron kulttuuriin. Aika paljon löytyy kultturisia eroja meidän ja Viron välillä.

Sitten siirryimmeki iltaa viettämään kartanon upeisiin tiloihin.

Salli ja Kaisa ottivat pientä iltapalaa kartanon metsästys salissa. (sama tila jossa lounastimme). Iltapala oli ilmeisesti maukasta ja ainakin tytöt olivat tyytyväisiä ja iloisia, jopa niin iloisia että heräsi epäilyksiä, mutta heitä kuulemman nauratti ja ihmetytti miten halvalla he selvisivät iltapalastaan. Oli siellä muitakin ryhmäläisiä nauttimassa tarjoilusta.

Me taasen vietimme mukavaa iltaa holvatussa porrashallissa takkatulen loimussa.

Meillä kaikilla oli oikein mukavaa ja viihtyisää ja ennen kaikkea porukka oli iloisella tuulella.

Lilli hauskuuttaa meitä jutuillaan.

Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Viljandia ja tutustuimme Viljandissa vanhan linnan raunioihin ja Virve kertoili elävästi tarinoita linnan loiston päiviltä. Ilma oli kylmä, tuulinen ja sateinen, emme kauaa viihtyneet ulkoilmassa. Niinpä jatkoimme matkaa ja suuntasimme Sauen kartanoon, joka esitteen mukaan on paikka jossa sielu ja mieli voivat rentoutua, nauttiessaan aitoa kartanotunnelmaa.

Ns. kunniapihan keskellä seisoo Herakleksen patsas valvoen majesteetillisesti herrastaloa.

Sauen kartano on valmistunut 1786 se edustaa myöhäisbarokki-varhaisklassista tyylisuuntaa. Nykyisin kartano toimii konfrenssikeskuksena ja juhlapaikkana erilaisille tapahtumille.

Upeasti sisustetut barokkityylisesti holvatut tilat.

Ja stukko-ornamentein koristellut salit.

Täällä juhlitaan myös häitä ja hääparin on mahdollisuus viettää hääyönsä näin upeassa vuoteessa.

Tämän upean pitsiverhon kuvasin toivossa, että Pirjo siskoni "nappaa" siitä näppärästi mallin. No ei taida onnistua, mutta nätti se oli.

Täällä myös nautimme päiväkahvit runsaiden piirakka tarjoilujen kera.

Jossain matkan varrella näin näin hauskan kieltotaulun, luulisi tehoavan.

Sitten matkamme lähestyi loppuaan ja olimme Tallinnassa hieman etu ajassa, mutta ilma oli niin kolea ja sateinen, että ketään ei houkuttanut tutustua enää Tallinnan nähtävyyksiin. Niinpä nousimme ajoissa laivaan ja suurin osa porukasta siirtyi buffet illalliselle ja siellä viiniä ja herkkuja nautiskellen olimme melkein huomaamatta Helsingissä ja kukin pääsi lepäämään kodin rauhaan.

Matka oli mielestäni onnistunut ja antoisa ja kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä retkeemme.

KIITOS VIRVELLE ja autokuskillemme Rein´lle ja kaikille mukana olleille. Jos ja kun huomaatte virheitä/vajaavaisuuksia jne. korjailkaa, kommentoikaa, lisätkää omia huomioitanne.

Nyt olen totaalisella lomalla. käsi paketissa jne. tietokoneen käyttö on aikas hankalaa ja muukin tekeminen kun mun tarvis leikkiä vapaudenpatsasta, eli käsi koko ajan ylhäällä. puutarha hommista ei kannata nähä edes unta.tän blogin olin tehnyt jo aiemmin.

mut kyllä tämä tästä ja huomennahan kaikki voi olla toisin.

nauttikaatte kesästä, joka yllättäen on tullut ainaskin hetkellisesti