Taasen kerran virkeät PasEl.ilaiset (Pasilan Eläkkeensaajat) suuntasivat matkansa Pietarin taideaarteita katsomaan ja mikäpä sen mukavampaa, kuin hetkeksi elää satua ja ihailla mitä mahtavampia taide-esineitä. Niitähän Pietarissa riittää, samoin kuin palatseja, joita jostakin saamani tiedon mukaan on 352 ! Osa museoituna ja kaiken kansan ihailtavana, osa taasen miljonäärien yksityisomistuksessa tai suurten firmojen edustustiloina ja kaikkia ei varmaan ole kunnostettukaan vielä entiseen loistoonsa.

Matkamme alkoi 4.9. jo klo 6:n aikaan aamusella Allegro junalla, joka on nopea ja helppo tapa siirtyä pääkaupunkiseudulta Pietarin metropoliin.

Yllä matkalaisia junassa. Mukana myös juhlamatkalaiset ja mikäpä oli kohottaessa maljaa juhlan kunnikasi.

Matka-aika on vain 3 ja puoli tuntia ja junassa hoituvat niin passintarkastukset kuin tullimuodollisuudetkin. Pietarin Suomi asemalla meitä oli vastassa uskomattoman tehokas ja asiantunteva Pietrinoppaamme TATJANA. Hän oli mahtava opas, niin tietomäärältään kuin peroonaltaankin. Hänen seurassaan saimme todellisen TIETOPAKETIN Pietarista ja hiemn ympäristöstökin.

Tatjaana oppaamme. huomatkaa myöes bussimme sisustus.

Museo avautui 25.11.2013, joten se on vielä monelta näkemättä, me onneekkaat sen näimme, emmekä voineet muuta kuin häikäistyä. Itselleni se oli niin mahtava kokemus, että nähtyäni tämän palatsin ja sen taideaarteet, totesin, että matka on jo kuitattu tällä loistolla. Kaikki mitä muuta näemme on exstraa.

(Googlattu) Pietarin Fabergé-museo esittelee maailmankuulun pietarilaisen kultasepän Carl Fabergén tuotantoa. Fabergé tunnetaan erityisesti tsaariperheelle tehdyistä ylellisistä pääsiäismunista.

Pietarin Fabergé-museota ylläpitää Svjaz Vremjon säätiö, jonka taustalla on eräs venäjän rikkaimmista miehistä, miljardööri Viktor Vekselberg. Hän on vuosien mittaan hankkinut takaisin ympäri maailmaa levinneitä Fabergén luomuksia tarkoituksenaan tuoda ne takaisin Venäjälle ja asettaa ne näytille. Fontankan rantakadulla sijaitseva Shuvalovin palatsion remontoitu perusteellisesti museota varten.

Museon kokoelmiin pääsee tutustumaan ainoastaan opastetuilla kierroksilla, joita järjestetään klo 11 ja 19 välillä. 

Tämän upean palatsin ja sen kokoelmiin tutustumisen jälkeen olikin jo aika majoittua hotelliimme. Hotellimme oli vaihtunut Marshall hotelliksi, eikä lainkaan hassumpi vaihdos. Majoituimme nimittäin Chevalijerien entisiin majoitustiloihin, joissa esim. Marsalkka Mannerheimin on asustellut.

Aulassa oli Mannerheimin rintakuva (nuoruuden ajoilta ilmeisesti)

Hotellin vaatimaton sisäänkäynti.

Huoneiden verhot olivat taidokkaasti ripusteltu.

Jossakin vaiheessa päivää söimme tietysti lounaan upean Verikirkon läheisyydessä St. Petersburg ravintolassa.

Pietari kirjan kansikuva, jossa kuvattuna Verikirkko.Tällä paikalla surmattiin tsaari Aleksanteri II vuonna 1881 ja murhapaikan päälle rakennettiin tämä mahtava katetraali, joka sai nimekseen Verikirkko ja on oikeastaan Pietarin symbooli.

Hyvin nukutun yön jälkeen ja aamiaisen syötyämme olimme taasen valmiita uusiin kokemuksiin ja elämyksiin. Oppaamme Tatjaan oli odottelemassa bussin kanssa ja innokkaat matkalaiset hyppäsivät kyytiin. Nyt suuntana oli maailman kuulu Eremitaasi, huh ihan alkaa hengästyttää kun ajattelee sen taideaarteta ja niiden lukumäärää.

Eremitaasi kirjan kansikuva, joka antaa vain aavistuksen sen loistosta.

Eremitaasi tarkoitti alunperin Katariina Suuren talvipalatsin yhteyteen rakentamaa taidemuseota, joka on sittemmin laajentunut ja laajentunut. Kokoelmia on täydentänyt aina kukin hallitseva tsaari Nikolai II saakka. Nykyinen kokoelma käsittää noin 3 miljoonaa taide esinettä, sen kuvitteleminen on pienelle ihmiselle mahdottomuus, mut näin se vaan on, maailmassa on monta ihmeellistä asiaa....

Tässä muutamia kuiva

Kuvasin aika paljon, mutta nyt on suloisesti sekaisin Eremitaasin ja Katariinan palatsin kuvat, joten ottaa aikansa ennen kuin ne selvitän (tai saanko selville milloinkaan) 

Tämän valtavan "taide pläjäyksen jälkeen, oli pakko päästä ravitsemaan myös kehoamme. Niinpä poikkesimme lounaalle Da Vinchi ravintolaan. Täältä sitten suuntasimme tutustumaan Iisakin kirkkoon.

Kansikuva Iisakin kirkon kirjasesta.

Meillähän on sanonta, "että rakennetaan  kuin Iisakin kirkkoa" ja se tarkoittaa silloin tosi hidasta valmistumista. Iisakin kirkkoa rakennettiin 40 vuotta 1818-1858 ja se todella mahtava monumentti.sen korkeus on 101,5 metriä ja sisäpinta-ala yli 4000 neliömetriä. Tämän jälkeen oli taasen vuorossa palatsiin tutustuminen. Tällä kertaa kohteen Jusulevin palatsi. Jusulevit tulivat tunnetuiksi Felix Jusulevin johtaman salaliiton takia, hän oli osallisen ryhmässä joka organisoi Rasputiinin murhan, joka sinänsä on jo oma tarinansa.

Jusulevit olivat Venäjän vanhimpia ja rikkaimpia sukuja (ehkä rikkaampia kuin tsaarin perheet). Heidän palatsinsa antaa siiä kyllä uskottavan, sillä niin upea loistoa palatsi piti sisällään.

Tämä hieno kuoro toivotti meidät tervetulleiksi tutustumisretkellemme. Toinen toistaan upeammat salit, vanhimmat osat 1700 luvun alusta. Muistini mukaan Jusupovit omistivat 57 palatsia tai kartanoa Venäjällä. Jusupovit olivat aikaansa seuraavia ihmisiä ja hankkivat aina muodissa olevia esineitä kokelmiinsa.

Tämä Kristallikruunu jäi erityisesti mieleeni, sillä sen runko on valmistettu pahvista, joka sitten on kullattu, näin ollen kruunu painoi vain 80kg, minusta uskomaton paino tuokin, ainakin nykyajan rakennuksiin. Mitähän aidot metallirunkoiset mahtoivatkaan painaa.

Heillä oli myös pieni oma teatterinsa ja siinä kyllä loisto piisasi. Meidän tytöt pääsivät Tsaarin aition viereiseen aitioon vilkuttelemaan, vähänkös olimme kateellisia.

Mutta paltsihan tuli kuuluisaksi Rasputiinin murhasta ja niinpä sen kellariin on rakennettu pienoisnäyttely, joka kertoo joulukuisen yön 1816 tapahtumista.

Oikealla (jos oikein tihrustaa) erottaa Rasputiinin istumassa ja nauttimassa myrkytettyä viiniä ja leivonnaisia.

Valokuvasta otettu kuva kuolleesta Rasputiinista. Aika synkkä ja pelottava tapahtuma, varsinkin kun siellä kellarissa oli niin pimeää, niinpä ajattelimme illalla hieman keventää tunnelmaa, ettei kukaan näkisi painajaisia.

Samppanjaa ja vodkoo, sekä pieni maistiainen kaviaarista, näistähän se ilo irtosi.

Tanssi- lauluryhmä oli oikein taidokas ja osaava ja osasivat ottaa yleisönsä mukaan.

Myös meitä (ainakin osaa) tanssitettiin. Tämän kostean ja vauhdikkaan illan jälkeen ei ollut pelkoa painajaisista, vaan saimme "köllähtää" tyytyväisinä nukkumaan.

Lauantai aamu valkeni aurinkoisen ja lämpimänä (kuten muutkin matkamme aamut) Aamiasen nautittuamm Tatjaana lähti opastamaan meitä Tsaarin kylään (Pushkiniin) ja siellä tutustuimme tarkemmin Katariinan palatsiin. Vaikka olen useasti vieraillut siellä, niin aina se mykistää, niin upeata loistoa että...

Katariina Suuri, kaikessa komeudessaan.

Palatsi on varsinainen aarreaitta myös ja siellä sijaitsee kuuluisa ja mittaamattoman arvokas meripihkahuone.

Googlattua tietoa: li Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:nvuonna 1716 Venäjän tsaarille Pietari Suurelle antama lahja. Se oli huone, jonka seinät ja useat kalusteet oli koristeltu tuhansillameripihkaupotuksilla sekä kultauksella. Meripihkahuonetta oli rakennettu Berliinissä vuodesta 1701 kuvanveistäjä Andreas Schlüterinpiirrosten pohjalta ja tanskalaisen meripihkasepän Gottfried Wolframin johdolla, mutta sitä ei saatu koottua vuosikymmeniin. Se pystytettiin lopulta vuonna 1755 italialaisilla kivimosaiikeilla täydennettynä Katariinan palatsiin, Tsarskoje Seloon lähelle Pietaria, jossa siitä tuli suosittu nähtävyys. Myöhemmin siitä käytettiin jopa nimitystä ”maailman kahdeksas ihme” (ks. maailman seitsemän ihmettä).Toisen maailmansodan aikana syksyllä 1941 palatsin vallanneet saksalaiset ryöstivät meripihkahuoneen, ja tiettävästi siirsivät senKönigsbergin linnaan Itä-Preussiin. Sodan lopussa huone katosi. Venäjällä kadonneesta meripihkahuoneesta on tullut kaikkien saksalaisten sodassa ryöstämien kalleuksien ja taideaarteiden symboli.

 2000-luvun alussa Katariinan palatsiin rakennettiin meripihkahuoneen jäljennös saksalaisen Ruhrgas-yrityksen lahjoittamille varoilla. Se paljastettiin Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 2003.

 

Täältä siirryimme lounaalle Pavloskiin ja lounaan jälkeen tutustuimme Pavloskin palatsiin. Tämäkin palatsi, jonka Katariina II lahjoitti pojalleen Aleksanteri I:lle kruunuperillisen syntymän kunniaksi. Se oli alunperin keisariperheen metsästysmaja noin 400 hehtaaria, mutta Paavali i ihastui palatsiin ja asusti siellä perheineen. Siellä hänen oli hyvä "leikkiä" sotaleikkejään, sillä hän oli ihastunut kaikkeen sotilaallisuuteen ja jo lapsen häntä kiehtoi tinasotamiehet ja muu sota rekvisiitta. Täällä ei ollut niin runsaasti kulta, silkkiä jamarmoria, vaan palatsi oli vaatimattomamman näköinen. Varsinkin kun olimme kulkeneet loistosta loistoon.

Hotelliin saavuttuamme, meillä oli hetki aikaa henkähtää ja sitten olikin iltaohjelmassa kuuluisa Puna-armeijan kuoro, joka sattumoisin oli kiertueella juuri silloin Pietarissa. Heidän esityksensä ei jättänyt varmaan ketään "kylmäksi", niin kuoro, soolot ja taitavat akrobaatti esitykset siivittivät illan loisteliaseen tunnelmaan. Kateellisena pitää kerto, että yksi nuori sotilaspukuinen upseeri saatteli ryhmämme rouvashenkilön käsikynkkää portaat alas. Että sillä tavalla, toisilla käy tuuri.

Sunnuntai olikin sitten jo viimeinen matkapäivämme ja se sisälsi valtavan määrän ohjelmaa. Huoneiden luovutuksen jälkeen nousimme bussiin ja matka uusille seuduille alkoi. Ensimmäinen kohteemme Orienbaum ja sen sievät pienet huvilat, hyvin maaseutumaista. Mutta olihan sielläkin palatsi ns. Kiinalainen palatsi. Tämä palatsi rakennettiin Katariin Suuren oikusta vuosina 1762-1768 ja nimensä se on saanut siitä, että sinne kerättiin kiinalaisia tavaroita ja sisustettiin kiinalais tyyliin. Harmiksemme 3 kiinalaista huonetta oli juuri nyt restauroitavana, joita emme siis nähneet, mutta näimmepä muuta ihmeellistä.

Jos muissa palatseissa olimme ihastellet silkkikankain ja käsinmaaltuin tapetein vuorattuja seiniä, niin täällä oli oikein aarre. Yllä olevat kuvat ovat lasiputkiloista ommeltuja tapetteja ja niillä oli päällystetty koko huone. En enää muista, enkä osaa kuvitella mikä määrä työtä ja aikaa tämän huoneen tapetointi on vienyt ja hintakin varmaan oli tähtitieteellinen.

Pieni Kiinalainen palatsi, täällä muistaaksen oli puistossa paviljonki jossa oli rakennettu liukumäki hoviväen leikkipaikaksi.

Sitten siirryimmekin vanhalle Inkerinmaalle ja siellä Tyron seurakuntaan .

 

Tyron kirkko rakennettu 1835

 

Kirkko on hyväkuntoinen ja toiminta on aktiivista. Suntio musiosoi aterian ajan ja hän puhui myös hyvää suomea.

Täällä myös söimme "kirkkolounaan", joka oli ihan jees ja varmaan aitoa inkerinmaan ruokaa.

 

Sitten siirryimme Kronstantiin, tuohon kauan suljettuna olleesseen laivastontukikohta kaupunkiin. Se on perustettu samana vuonna kuin Pietarikin eli 1703 ja ollut kaupungin tärkrin linnake Ruotsin uhkaa vastaan. Nykysin se on edelleen sotilaskäytössä, mutta on avautunut ja sinne voi koiketa niin matkailijat kuin venäläisetkin, asukkaita muistaakseni noin 40 000. 

Ja mikä Katedraali! Se oli upea ulkoa päin ja sisältä aivan mielettömän hienoin koristein ja maalauksin sisustettu, ei voinut kuin ihailla.

 

Täältä matkamme jatkui patoa pitkin Suomenlahden pohjoisrannalle ja sieltä terijoen kautta kohti Viipuria.

Vppuri on aika ränsistyneen näköinen ja kadut ovat,oppaan sanoja lainataksen "Venäläiset kadut". Illastimme Pyöreässä tornissa ja jokaisella oli varmaan jonkinlainen mielikuva "Meidän Viipurista" ja rallista Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä....jne

Ja löydettinhän me "eväspuotikin", ilmeistä päätelle tarjonta oli tyydyttävä.

Kävimme myös tutustumassa korjattuun Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon. Tämä rakennus oli Tatjaanalle suuri elämys. Hän on ammatiltaan arkkitehti ja jo nuorest tytöstä alkaen ollut suuri "Aalto fani".

Koska oli sunnuntai ja kirjasto kiinni tyydyimme ihailemaan rakennusta ulkoapäin ja Tatjaana halusi nostaa kanssamme maljan matkamme kunniaksi.

Tämän kuvan halusi porukkamme minun ikuistavan, tosin mun olisi pitänyt seistä keskellä katua, niin olisi tullut parempi kuva,. Että sellaisia toiveita...

Sellainen ol Viipuri, karjalaisten kaupunki....

Ja sitten saapuikin jo Allgro juna asemalle ja siihen me hyppäsimme, ei nyt ihan vauhdissa, mutta sujuvasti kuitenkin.

Vaikka tässä olen hahkuttanut Pietarin loistoa ja rikkauksia niin kyllä me matkalaiset hyvin tiedämme, että on toisenlainenkin Pietari, jota ei niin mieluusti esitellä. Mutta niinhän se on kaikkialla ja meidän matkamme tarkoitus oli elää hetken aikaa "satua" ja ihastella menneen maailman loistoa.

Jotenkin haikeaa oli taasen mtkanjälkeen ja vieläkin jäi pieni kipinä, josko vielä kerran sukeltaisi tuohon satujen maailmaan.

Suuret kiitokset teille matkatoverit, teidän kanssanne oli taasen niin mukavaa ja olette mitäs täsmällisin ja luotettavin porukka.

 

Mun oli "Ihan pakko" laittaa tämä kuva, jossa vuonna 2004 esiinnyt Katariina Suurena, hovinsa ympäröimänä:-)