Kesäretkemme suuntautui tällä kertaa Euroopan Kultturipääkaupunkin Turkuun. Tutustuimme tähän Suomen vanhimpiin kuuluvaan kaupunkiin ja sen kultturitarjontaan. Täytyy sanoa, että se yllätti ja ihastutti tarjonnallaan taasen kerran.

Matkaan lähdimme Pasilasta aamuvarhaisella, tosin pieni viivätys sattui kun bussifirmassa oli ilmeisesti ollut informaatiokatkos ja näin ollen jouduimme hieman odottelemaan kuljetusta. Mutta odotuskin sujui leppoisasti, osa kävi kahvilla läheisessä Viialan leipomon myymälässä ja osa nautti ihanasta kesäaamusta bussipysäkillä rupatellen tuttujen ja ystävien kera.

Ensimmäinen taukopaikkamme oli Piikkiössä, jossa saimme nauttia taasen kahvia virkistyäksemme ja keventää oloamme.

Kahvittelua.

Olimme myöhässä aikataulusta ja niinpä kiiruhdimme jatkamaan matkaa kohti määränpäätämme Turkua.

 Pienen ajomatkan jälkeen häämöttikin jo Turun tuttu maamerkki Tuomiokirkko, sen jyhkeä olemus Aurajoen rannalla on varmaan kaikille Turun kävijöille tuttu. ( Googlasin taasen tietoa ko. kohteesta.)

Neitsyt Marialle omistettu kansallispyhäkkö

 

Unikankareen kummulle rakentui 1200-luvun jälkipuoliskolla pieni Pyhän Marian seurakuntakirkko pienen kaupungin keskelle. Tuomiokirkoksi tuo alun perin ehkä puinen, sitten kivestä rakennettu seurakuntakirkko vihittiin juhlallisesti vuonna 1300. Neitsyt Marialle omistettu kirkko sai suojelijoikseen myös Suomen ensimmäisen piispan Pyhän Henrikin sekä Pyhän Eerikin.

Keskiaika oli kokonaisuudessaan kirkon rakentamisen aikaa ja 1500-luvun alkuun mennessä Tuomiokirkko oli saavuttanut jo lähes nykyisen muotonsa. Keskilaiva oli korotettu, kirkko oli saanut Kaikkien pyhien kappelin eli nykyisen pääkuorin ja kirkon sivustoille oli rakennettu useita sivukappeleita pyhimysalttareineen. Tuomiokirkossa oli keskiajalla enimmillään yli neljäkymmentä pyhimyksille omistettua sivualttaria.

Meille oli varattu oppaaksi varsinainen "Turuntietäjä" Aiju von Schöneman, hän kertoi meille värikkäästi ja persoonalliseen tapaansa kirkon synnystä ja sen erivaiheista ajansaatossa ja samalla myös sen aikaisesta elämän menosta.

Istuimme lumoutuneina kuuntelemassa hänen tarinointiaan kirkon historiasta.

Alttaritaulu.

Tuomiokirkon monista pyhimysalttareille tarkoitetuista kappeleista on myöhemmin tullut hautakuoria. Myös kirkon lattian alle on aina vuoteen 1784 suoritettu hautauksia. Eri puolilla tuomiokirkkoa voidaankin nähdä kansamme merkkihenkilöiden hautakiviä tai -muistomerkkejä. Keskiajan merkkimiehistä lepäävät tuomiokirkossa mm. piispat Hemming, Maunu II Tavast, Olavi Maununpoika, Konraz Bitz ja Maunu III Särkilahti sekä Viipurin linnan kuuluisa päällikkö Knut Posse. Uskonpuhdistuksen jälkeisistä piispoista ovat täällä leposijansa saaneet mm. Isak Rothovius ja kolme Gezeliusta. Kirkon sivukuoreihin on 1600-luvun suomalaisista sotapäällikköistä haudattu hakkapeliittain johtaja Torsten Stålhandske sekä marsalkat Åke Tott ja Evert Horn. Tunnetuin tuomiokirkon hautamuistomerkeistä on kuitenkin kuningatar Kaarina Maununtyttären sarkofagi. Eerik XIV:n puoliso eli viimeiset vuosikymmenensä Suomessa ja haudattiin 1613 tuomiokirkkoon. (Googlattua tietoa)

Kiertelimme oppaamme johdolla myös sivukappelit, mutta koska olimme myöhässä ja kirkossa alkoi hartaushetki, niin oppaamme joutui hyvin hiljaisella äänellä kertoilemaan kappeleiden tarinoita ja suurimmalta osalta meistä jäi kuulematta hänen taitava kerrontansa.

Yhden sivukappelin katto.

Tyytyväisinä poistuimme kirkosta ja jatkoimme Aijan opastuksella kiertoajelua kaupungilla.

Lähistöllä oli mm. hirisipuumäki, muistuttamassa kansalaisia rikkeettömästä elämästä. ( ei se nyt enää taida olla toiminnassa, mut hyvä muistutus :-)).

Tässä bussin ikkunan läpi otetussa kuvassa taitaa häämöttää Presidentti Koiviston kotimökki. Se on kuulemman vielä käytettävissä yliopiston stipendiaateille, jotka voivat asustaa hellahuoneessa yhden vuoden korvauksetta ja näin päästä edullisest opiskelun alkuun. Sitä en tiedä miten aktiivisesti se on käytössä nyky opiskeljoilla, joitka varmaan ovat tottuneet nykyajan mukavuuksiin.

Satama-alueella bongasimme myös kuuluisan Suomen Joutsenen.

Bussi ajelutti meitä laajasti kaupungin nähtävyyksissä ja oppaamme kertoi värikkäitä tarinoita, niin Turun linnasta kuin Kakolastakin.

Sitten kuitenkin vatsa alkoi muistuttelemaan ruoka-ajasta ja me suuntasimme lounaalle herkuistaan kuuluisaan "Panimoravintola Kouluun"

Emmekä pettyneet, lounas oli maittava ja monipuolinen.

Vatsat kylläisinä odottelimme bussiamme, joka siirtäisi meidät taasen uuteen kohteeseen. Ja se olikin aivan mielettömän ihanat keskiajan markkinat. Tässä kuva satoa.

Tältä parvekkeelta julistetaan Joulurauha koko maahan.

Joulurauha ja ekumenia

Ensimmäinen joulurauha on julistettu Turun Vanhalta Suurtorilta tiettävästi jo vuonna 1320 -luvulla ja siitä saakka traditio on jatkunut muutamia katkoksia lukuun ottamatta. Julistus on ollut aikanaan osa yhteiskuntajärjestyksen ylläpitoa, jossa kirkolla on ollut keskeinen merkitys.  (googlattu tieto)

Siellä oli kulkuetta jos jonkin laista ja samoin "puoteja", jotka oli mukailivat keskiajan markkinoita.

Värjärien työpiste.

Täällä valmistettiin vanhanajan sahtia. Sahti sana kuulemman juontaa ajalta jolloin valtio keksi laittaa oluen verolle. Kun verovoudit saapuivat, niin emännät väittivät keittävänsä saftia (mehua), joten on sitä osattu aiemminkin veroja kiertää :-).

Aura jokeen oli rakennettu taideteos "Tasapainoilua" kelluvia haahkapatsaita, jotka tasapainoittelivat virran vietävinä. Illalla näillä patsailla tasapainoili paikallisia taiteilijoita ja urheilijoita se myös kuulemman viestittää Itämeren uhanalaisesta tilasta.

 

Kiireisen aikataulummem (myöhästymisemme) takia meille jäi vain vajaa tunti tutustua markkinoihin, mutta ehdimme nähdä kuitenkin niiden parasta-antia. Yhden henkilön "eksyminen" aiheutti myös hieman aikataulu ongelmia ja matkalaisten oli jatkettavaa vielä yhteen kohteeseen, eli LOKOMOON, se kuulemman jäi hyvin pieneksi vierailuksi koska aikataulu ja myös helle oli verottanut mtkaajien aktiviteettia ja näin ollen kahvit ja maukaat lohileivät nautittuaan lähtivät kotimatkalle.

Itse jäin vielä Kaken kanssa markkinoille päivystämään ja etsimään eksynyttä kaveriamme ja jonkin ajan kuluttua sainkin viestin, että hän oli reippaana tyttönä jo matkalla Helsinkiin. Hyvä näin. Kaikki olimme saaneet taasen kerran virkistystä ja pientä sivistystäkin maamme historiasta. Tietämäni/kuulemani mukaan kaikki olivat matkaan tyytyväisiä helteestä pienistä vastoin käymisistä huolimatta.

 Me jäimme vielä pariksi päiväksi Turkuun juhlimaan kummipoikamme ripille pääsyä. Ja itse ihastuin keskiajan markkinoihin ja sen antiin niin kovasti, että varmaan vielä menen toisenkin kerran sinne. Ei voi kuin ihastella ja ihmetellä miten innokkaina ja runsaslukuisina kaupunkilaiset tällaisen "spektaakkelin" saavat järjestettyä ja niin paljon vapaaehtoisia esiintyjiä. ONNEA TURULLE ja KIITOS.

Kiitos myös Antille ja kaikille matkalla olleille, jotka jaksoivat kuumana hellepäivänä (varmaan plus30) olla mukana sekä tehdä matkastamme leppoisan ja mieliin painuvan tapahtuman.