Olisikohan aika taasen jatkaa reissumme muistelua. Tosin nyt alkaa muisti pätkimään totaalisesti, joten laitan vain kuvia ja summittaisesti kirjoittelen mitä satun muistamaan.

 Trakaista lähdimme illansuussa kohti Kaunas-kaupunkia, jossa yövyimme hotelli PARK IN KAUNAS:ssa

Vaikka sää olikin aika sateista ja se ei meitä isommin haitaanut koska oli niin paljon mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa. Virve oppaamme on aivan "pistämätön" taidoillaan ja valtavalla tietomäärällä, jota hän jakaa antaumuksella matkalaisilleen.

Minua viehätti yhden putiikin ikkunaan rakennetut kukkaistutukset, ne oli tehty kertakäyttöastioista. (hieno idea)

 

Reino oli bussinsa kanssa aina odottelemassa matkkajia, tosin sana odottelemassa on hieman väärä sillä ryhmämme oli mitä säntillisin, eikä ketään eikä missään tarvinnut odotella ja haeskella. (KIITOS SIITÄ TEILLE MATKAKUMPPANIT)

 

KAUNAS 415 000 as.

Liettuan toiseksi isoin kaupunki sijatsee kauniilla paikalla Nemunas ja Neris jokien yhtymäkohdasssa. Kaunasin vanha kaupunki on viehättävä sekoitus eri vuosisatojen arkkitehtuuria ja historiaa. Kirkoista kiinnostuneille löytyy yli 25 kirkkoa. Kuvassa kaupungin raatihuone jota kutsutaan myös "Valkoiseksi joutseneksi".

 

Kuten kuvista  huomaatte ruokailuja oli riittävästi.

>Nämä opastin kyltit hämmästyttivät ja myös ihastuttivat kun ensin keksimme kumpi kyltti osoitti miestenhuonetta ja kumpi naistenhuonetta. Muistatteko vielä kumpi oli kumpaan?

 

Tällä palatsilla oli mielenkiintoinen historia venäjän vallan ajoilta, silloin se oli joukkojen majoituspaikka ja toisen kerroksen parvekkeelta sotilaat ammuskelivat ja kisailivat osumatarkkuudellaan  "siunaava kristuspatsas" oli maalitauluna. Nyt patsas on kuitenkin uusittu ja vaikuttavan näköinen palatsin puistikossa.

(Entisöidyssä kreivi Tyskevitsin palatsissa (rak. 1897) sijaitsee upea meripihkamuseo jonka kokoelmissa on yli 4 500 meripihkasta tehtyä esinettä. Museon meripihkasulkeuma kokoelmat ovat maailman suurimmat. (Lainaus)

Tässä oli museon suurin meripihka se oli muistaakseni noin 3,1/2 kg ja on kolmanneksi suurin löytö maailmassa.

 

NOITAKUKKULA

 

Vuorella kiemurtelevan polun varrella on kymmenittäin noitia, peikkoja ja muita puusta taidokkaasti veistettyjä menninkäisiä. Tähän kukkulaan olen itse ihastunut ja haluaisin joskus mennä oikein ajan kanssa tutkimaan veistoksia ja kuulemaan jokaiseen patsaaseen liittyvää tarinaa/satua mitä lieneekään. Yritin kuvata ne kaikki ja ostin pienen kirjasen, joka ikävä kyllä on englannin kielinen (suomenkielistä ei ole saatavilla) ja minun kielitaidollani on ylivoimaista sitä suomentaa. Mut jos joku kielitaitoinen on kiinnostunut ja halukas sen tekemään niin minulta saa lainata kirjasta. Ehkä sitten voitaisiin vaikka blogiin laitta koko noitavuoren asukkien tarinat kuvineen.

Mäki on 45m korkea nimeltääb Nida, mutta taidepuitoa kutsutaan Hillikiksi
John Stanius elvytti vanhoja liettualaisia tarinoita toteuttamalla ne
puuveistoksina- Ne sisältävät kansanperinnettä ja pakanallisia
perinteitä.
Kansan käsityöläiset eri puolita Liettuaa tekivät leirin 1979 jossa valmistui
ensimmäiset 25 veistosta. Puuleikkaus sympooseja järjestetään
puistossa säännöllisesti ja uusia teoksia tulee lisää. Nyt niitä on n 
80 teosta.
Vuorella on jo vanhastaan uskomuksia ja noituuksia joten se sopi hyvin Hill
Sculpture näyttelypaikaksi.
Luonto jakautuu 2 osaan kirkkaaseen ja tummaan.
Valoisan polku on leveä ja siellä on Neriga jättiläinen, 12 veljestä, korppi
juoksemassa ympäri,veljesten sisar Elenite ja kalastaja Justin.
Polku kapenee ja tummuu ennen Helvein portin alkuun ja siellä on
sitten lohikäärme ja helvetin portin läpi näkyy itse Luciter
kammottavana.
Alas laskeutuessa tulee vastaa laulava kukko patsas mikä ilmoittaa, 
että kaikki
aaveet ja satuhahmo patsaat ovat loppu.  (googlattua tietoa

 

Vakkata ja turvallista matkaa tarjosi Reino ammattialisen varmuudella, hän oli myös aina auttamassa meitä matkaajia.

KUURIN KYNNÄS

Kuurin niemi on 97 kilometriä pitkä, kapea niemimaa jonka leveys vaihtelee 3,8 kilometristä vajaaseen 400 metriin. Sen rantoja huuhtelevat sekä Itämeri että Kuurinlahti. Kuurin kynnäs on hyvin kaunis ja ainutlaatuinen alue, jonka luonto on suunnitellut ja ihminen muokannut. Alueella on hiekkadyynejä sekä upeaa vehreyttä lehmusten ja mäntyjen muodossa. Nidan eteläpuolelta alkava Parnidzion hiekkadyynin korkein kohta nousee 53 metrin korkeuteen. Seitsemän kilometriä pitkä dyyni on Liettuan Saharaa, hiekkaerämaata. Kaiken pohjalta löytyy hiekkamaata. Niemen metsäalueella elää hirviä, peuroja, karhuja, kettuja ja jäniksiä. Neringan luonto on ainutlaatuinen aarre.

UUsittu aurinkokello, edellisen kaatoi myrsky pari vuotta sitten.

RISTIKUKKULA

Ristikukkula syntyi spontaanisti 1800-luvun alussa kun tsaarinaikainen hallitus ei sallinut perheiden kunnioittaa kapinassa kuolleita. Siitä asti jokainen on voinut kantaa oman ristinsä kukkulalle. 1900-luvun alussa Ristikukkula oli jo tunnettu nähtävyys. Lukuisat pyhiinvaeltajat vierailivat kukkulalla ja lisäksi siitä tuli suosittu messu- ja hartauspaikka. Neuvostohallitus piti ristejä ja kukkulaa vihamielisenä ja tuhoisana symbolina. Vaikka neuvostovalta yritti lanata ristikukkulaa maan tasalle puskutraktoreilla, se ei siinä onnistunut. Ihmisten pystyttämiä ristejä oli yksinkertaisesti liikaa, vieri vieressä, pienemmät roikkumassa isommista. (googlattua)

 

Ristimäelle saavuimme aika myöhään ja alue oli juuri sulkeutumassa, ehdimme kuitenkin pikaisesti nähdä tämän valtavan kukkulan jossa on varmaan miljoona ristiä ja alueen myyntipisteet myyvät kävujöille lisää. Edellisellä käynnilläni mekin laitoimme sinne ristit, mut ei tullut merkattua joten en tiiä ovatko vielä siellä joukon jatkona.

Meijän piti pitää pieni kafi piknikki, mut keitin reistaili ja näin ollen nautimme vain mehua ja keksejä.

Mehuhetken jäleen matkasimme Jurmalaan ja yövyimme hotelli LIELUPE:ssa.

Seuraana päivänä aamusella teimme ajelukierroksen Jurmalassa ja näimme vanhat romanttiset pitsihuvilat. Sitten olikin matkamme viimeinen päivä käsillä ja suuntasimme kohti Viroa: Poikkesimme vielä Riikan isolla torilla viimeisillä ostoksillamme latviassa. Nyt suuntasimme kohti monelle tuttua Pärnua, jossa vielä oli hieman omaa aikaa ostoksille tai virkistäytymiselle.

Tallinnan satamassa olimme sievässä jonomuodostelmassa odottamassa laivalippujamme.

Näin oli tämä reissu tehty ja tyytyväisinä nousimme laivaan. Tosin Tallinkilla oli jonkinlainen info katkos ja varaamiamme illallispaikkoja ei ollutkaan, mut siellä oli monia muita kuppiloita oten sekään ei matkaamme pilannut.

Kiitän vielä kerran kaikkia matkakumppaneita mukavasta matkaseurasta. Ehkä joskus vielä jolloinniin...

PS. Myös Kake yhtyy kiitoksiin ja lähettää terkkuja tutuille.