Olemme vuodenaikojen kierrossa taasen saapuneet keskikesänjuhlan aikaan eli JUHANNUKSEEN.

Luonto on kukkeimmillaan, sireenien ja juhannusruusujen tuoksu huumaa ja linnut konsertoivat kilpaa. On juhlanaika.

 

 

Tässä pari kuvaa, jotka toivottavasti tuovat mieleenne mukavia muistoja juhannusjuhlinnasta.

Kaikkihan emme pääse nattimaan keskikesänjuhlasta luonnon keskelle, mutta kaupunkissakin saamme nauttia valoisuudesta ja vehreydestä (itse olen niin onnekas, että pääsen viettämään juhannusta luonnonkeskelle Herttoniemen Sirrtolapuutarhaan).

Alla Tove Janssonin kirjoittama suosikki runoni juhannuksesta, tällaisena aijon (toivon) sen viettäväni.

 

MUUMIPEIKON JUHANNUSRUNO

Pään painan ruohikolle

ja oijon jalkojain.

En jaksa pohdiskella.

mä tahdon olla vaan.

 

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut 

ja luonnon loiston nään.

 

Voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vaan.

 

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nään.

 

HAUSKAA JUHANNUSTA TEILLE KAIKILLE YSTÄVILLENI, nauttikaa Suomen suvesta.

Tällainen ruusu kukkii nyt mökillämme Herttoniemessä.