Jostakin syystä koneeni ei suostunut ottamaan lisää kirjoitusta (onkohan siinä jokin rajoitin) ja monen yrityksen jälkeen päätin tehdä Lottamuseosta oman kirjoituksen.

Syvärannan huvilan historiaa
Tuusulan Rantatiellä sijaitsevan Syvärannan huvilan historia alkaa vuonna 1869, jolloin Birger Lundahl osti Alexander Magnus de la Gardelta tämän Syvärannaksi kutsuman rantapalstan. De la Garde oli Tuusulan kirkon kupeessa sijaitsevan Gustavelundin kartanon omistaja. Lundahl rakensi ostamalleen rannalle Syvärannan huvilan, jonka hän myi elokuussa 1876 senaattori Viktor von Haartmanille. Huvila vaihtoi omistajaa tiheään, sillä jo kolme vuotta myöhemmin huvila siirtyi kaartinkapteeni Gotthard Björklundin omistukseen. Björklundit asuivat itse Pietarissa ja Syväranta oli vuokrattuna. Björklundien vuokralaisina olivat mm. leskirouva Lovisa Abt, kauppias Isak Unovius sekä apteekkari ja pankkitirehtööri Clas Robert Lilius.


Syvärannan vanha huvila lottien aikana, 1937-1947.

Syväranta myytiin eteenpäin 1904 nimineuvos Konstantin Kapitanowitsch Uschkoffille ja hänen vaimolleen Theresa Walentinovalle. Uschkoffien aika oli Syvärannan kulta-aikaa. Konstantin oli tiettävästi Moskovan toiseksi rikkain mies, joten huvilan ja sen puutarhan kunnostamiseen oli käytettävissä runsaasti rahaa. Syvärannan puutarhasta löytyy edelleen muistoja Uschkoffien loistoajasta. Konstantin ja Theresa toivat kymmenkunta erilaista marmoripatsasta puutarhan koristukseksi, joista on jäljellä vielä yksi, "Josefinaksi" kutsuttu naishahmo. Myös huvilan vanhan kujan päästä löytyy Uschkoffien venäjän tuliaisina hämähäkinseitin mallinen portti, jossa heidän aikanaan kuuluu olleen kaksi kultaista, rubiinein koristeltua hämähäkkiä. Puutarhaan rakennettiin suihkulähde, käytävien varret koristeltiin istutuksin, lisäksi puutarhaan hankittiin ankkoja, hanhia ja riikinkukkoja.

Musiikki näytteli suurta osaa Uschkoffien elämässä. Konstantinin toinen vaimo Theresa oli pianisti ja hänelle hankittiin kolme flyygeliä Syvärantaan. Nimineuvoksen vävy oli kuuluisa kapellimestari Sergei Koussevizky, Theresan sisar taas oli naimisissa maailmankuulun bassolaulaja Shaljapinin kanssa ja he vierailivat usein Syvärannassa.

Leskeksi jäätyään Theresa Uschkoff muutti perheen huvilaan Sveitsissä ja myi Syvärannan v. 1916 tanskalaiselle lääkärille Carl Herman Hansenille. Syvärannan seittiportin hämähäkit rouva Uschkoff vei tiettävästi mukanaan.

Hansenin perhe halusi kuitenkin pian muuttaa takaisin Tanskaan ja niin huvila myytiin takaisin suomalaisomistukseen, Onni W. Tuiskun säätiölle, joka perusti Syvärantaan "lepokodin suomalaisia sanomalehtimiehiä varten". Ensimmäisinä kesinä lepokodin asukkaina olivat mm. Helsingin Sanomien päätoimittaja W.W. Tuomioja perheineen, Einar Böök ja Yrjö Niiniluoto.


Kesällä 1923 lepokodin väki esitti Syvärannan puutarhassa Katri Ingmanin näytelmän "Aarteenetsijät" kesävieraiden toimiessa näyttelijöinä.

Sanomalehtimiesten lisäksi Syvärantaa asuttivat monet kirjailijat täysihoitolaisina. Tyypillisiä vieraita olivat mm. Eino Leino, Uuno Kailas, Olavi Paavolainen ja Einari Vuorela.


Lotta-opiston kurssilaisia Uschkoffin hämähäkkiseitin portilla.

Lepokodin pito ei ollut taloudellisesti kannattavaa ja Tuiskun säätiö myi huvilan v. 1936 Lotta Svärd -järjestölle. Lottien koulutustarve oli lisääntynyt 1930-luvulla merkittävästi ja järjestö päätti perustaa huvilaan lottaopiston, joka toimi vuoteen 1944 saakka. Kun järjestö lakkautettiin Syväranta siirrettiin lahjakirjalla lottien perustamalle Suomen Naisten Huoltosäätiölle (nyk. Lotta Svärd Säätiö).

Huvila paloi aprillipäivänä 1947. Palo sai alkunsa kuumenemaan jääneestä silitysraudasta. Suomen Naisten Huoltosäätiö rakennutti vuonna 1995 uuden päärakennuksen, Syvärannan Lottamuseon, joka ulkonäöltään mukailee palanutta huvilaa. Rakennuksen arkkitehteina olivat Irmeli ja Markus Visanti.

Syvärannan omistajat:
Alexander de la Garde
Birger Lundahl
Viktor von Haartman
Gotthard Björklund
Konstantin Uschkoff
Carl Herman Hansen
Onni W. Tuiskun säätiö
Lotta Svärd -järjestö
Suomen Naisten Huoltosäätiö (nyk.Lotta Svärd Säätiö)

LÄHDE: Holma, Sirkka 1990: Tuusulan Rantatie Pekka Halosen aikaan

 

Huomaatteko, miten menin sieltä missä aita on matalin. Kopion rakennuksen historian täysin.

Rakennus on komea vieläkin.

Tämä merkki ei esittelyjä kaipaa.

Ainoa jäljellä oleva patsas 10 alkuperäisestä, nimi taisi olla Josefina.

Jokatapauksessa terkemme oli hyvin antoisa ja mielenkiintoinen ja monen monta aukkoa sivistyksessäni (olemattomassa) tuli paikattua.

Nautinnollisia syyspäiviä uusia retkiä odotellessa.

Paula