1. päivä joulukuuta lähdimme tutustumaan Berliinin joulunalustunnemaan ja sitähän siellä tosiaan oli. Yksistään Berliinissä on kymmeniä ja taas kymmeniä joulutoreja, joiden värikkäät valot ja tuoksuvat ruoka- juomakojut antavat nautinnollisen hetken tutustua joulutavaroiden ylenpalttiseen tarjontaan. Joulutoreilla on Saksassa vuosisatoja jatkunut perinne, ja joka kaupungilla on omat markkinansa ja teemansa. Mielestäni Berliinistä löytyi toreja jos jonkinlaisia ja kaikki aivan ihastuttavia.

 

Hotellimme Berliinissä oli yllätys yllätys Berlin Berlin, ihan hyvä ja korkeatasoinen, mutta valtavan kokoinen.

 

 

Tästähän se alkoi kunnon tuopit saksalaista olutta (huom. merkki PAULANIER, melkein nimikko olut)

Tällä Cendarmenmarketin joulutorilla vierailimme myös, se on kaupungin monipuolisin joulutori. Tori sijaitsee myös arvokkaalla paikalla, konserttisalin, saksalaisen ja  ranskalaisen tuomiokirkon ympäröivällä aukiolla.

Kauniita valkoisia kojuja oli vierivieressä.

Ilma oli hieman kostea ja kolea, mtta onneksi kojuista sai lämpimiä juomia.

Konserttitalon rapuilta otettu kuva. Komeat leijonapatsaat vartiovat taloa.

Torilla oli myös mahtava joulukuusi, se oli koristeltu tuhansin ja tuhansin pienin kirkkain valoin, taisi olla komein näkemäni kuusi.

Tätä savustettua sikaa ihmettelimme joukolla, mutta olimme niin kylläisiä että, tuskin meistä kukaan maisteli sitä.

Sen sijaan tämän uunin tuotteita oli "pakko" maistella, piiraat paistettiin kojuun muuratussa leivinuunissa. 

 

 Viimeinen vilkaisu vielä tälle torille.

Tässä ravintolassa nautimme lounaan, ennen torille menoa ja lounas oli kyllä hyvin saksalainen ja ainakin runsas, mut enpä osaa sanoa miten maittava;-).

Torilta lähtiessämme poikkesimme kuuluisaan yli sata vuotta vanhaan suklaapuotiin, se on ollut saman suvun hallinnassa jo toista sataa vuotta.(Harmi kun en muista nimeä ja esitekin on hukassa).

 

 

 Suklaasta taidokkaasti valmistetut kuuluisat nähtävyyskohteet.

Olipa komea karkeista rakennettu joulupukkikin, maistuis varmaan sullekin.

Suklaatehdas on nimeltään Fassbender & Rausch ja se on perustettu jo vuonna 1863.

Berliini on olemassa olonsa aikana kokenut monen moista ja ollut eri hallitsijoiden kiinnostuksen kohde.

Yllä olevasta kuvasta näkyy miten toisen maailmansodan jälkeen kaupunki pilkottiin neljään eri sektoriin, oli amerikkalaisten, ranskalaisten, englantilaisten ja venäläisten alueet. Lopuksi vielä rakennettiin se surullisen kuuluisa muuri joka jakoi kaupungin kahtia itään ja länteen. Muuri ei suinkan ollut pelkkä muuri, vaan varsinainen kuolemanloukko, se oli piikkilankaestein, maamiinoin ja jos jonkinlaisin estein vahvistettu kuolemanloukku, siitä ei helpolla yli menty.

Kuvasin muutamia rakennuksia bussin ikkunasta ja osan postikorteista, mut en uskalla sanoa mitä rakennuksia ovat, koska sen nopean kiertoajelun aikana kaikki tuppasi menemään sekasin pienessä päässäni, mut palataan niihin jos aikaa ja kiinnostusta löytyy. ( tai omalta kohdaltani ainakin kiinnostusta olisi uuteen reissuun, jossa syvennyttäisiin enemmän kaupungin historiaan ja sen värikkääseen historiaan).

Tälle joulutorille matkasimme ensin bussilla ja paluu matkan teimme osin metrolla ja loppumatkan taasen bussilla nro 100. Bussin ikkunasta saimme ihailla kauniisti valaistuja katuja ja rakennuksia pimenevässä Berliinin illassa.

Lauantai aamupäivästä suuntasimme noin 26 kilmetriä lounaaseen Havel joen varrella sijaitsevaan  Potsdamin keisarilliseen kaupunkiin. Kaupunki on pieni n. 150 000 tuhannen asukkaan kaupunki ja sijaitsee luonnonkauniilla alueella, jossa metsät ja järvet ovat leimaa antavia. Niinpä ei ole ihme että, se jo vuosisatoja on ollut kunkaallisten kesäresidenssi. Alueella sijaitsee useita linnoja ja puutarhoja joiden loiston näin joulukuussa voi vain kuvitella.

 

Tämä silta oli kylmänsodan vuosina itä- ja länsisaksan raja-asema, keskellä siltaa huomaa vielä rakenteiden pienen värieron, osa on vaaleampaa vihreää ja toinen puoli tummempaa. Nyt sillalla on vapaa pääsy, mutta ennen saksojen yhdistymistä sekin oli hyvin estetty piikkilankoin, vartijoin ja mitä ovat keksineetkään esteiksi.

 Kuuluisin ja mahtavin Potsdamin linnoista lienee Fredrik II Suuren rakennuttama rokokoopalatsi, jossa on myös vaikutteita barokista. Sen jopa kerrotaan kilpailleen loistollaan Versailesin palatsista, vaikka onkin paljon pienempi, mutta vaikuttava silti. Yllä olevassa kuvassa on toinen ns. keittiörakennus (ei mitään turhan pieni sekään).

Linnan terassi.

Sanssoucin linnan julkisivua, linna nimettiin sanssouciksi, joka tarkoittaa "ilman huolia" tai "huoeton", varmaan siellä on voinut viettää huolettomiakin päiviä ja nauttia ympäristön vehreydestä ja kauneudesta, mutta kyllä hallitsijoilla on varmaan ollut huoliakin.

Matkaajia hieman viluisina, mutta kiinnostuneina.

Fredrik II Suuri on haudattu linnan alueelle ja kävimme katsomassa muistomerkkiä. Hieman ihmetytti 3 perunaa muistolaatalla, mutta opas selvitti, että peunat ovat aina siellä, sillä juuri Fredrik II Suuri toi perunat saksaan, jos ei nyt varsinaisesti tuonut, mutta opetti ja koulutti alamasilleen perunkäytön salat. Muistolaatan vieressä oli 11 pienempää laattaa ja ne ovat hallitsijan koirien haudat. Fredrik II Suuri on tosiaan haudattu koiriensa viereen. Opas selvitti, että  avioliitto oli ollut ns. polittinen "liitto" ja rakkaudella ei ollut siihen osuutta ja niinpä kun hallitsijan isä oli kuollut pariskunta muutti erilleen, eivätkä pitäneet mitään yhteyttä toisiinsa. Vaimo on haudattuna jonnekin muualle.

Vikipediasta haettua tietoa:Fredrik II Suuren vanhemmat olivat Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I ja Englannin kuninkaan Yrjö I:n tytär Sophie Dorothea. Nuoruudessaan Fredrik ihaili äitinsä tavoin ranskalaista kulttuuria, taiteita ja tieteitä. Tämä johti upseeri-isän kanssa konfliktiin ja lopulta 18 vuotias Frederik yritti paeta kotoaan. Fredrik Vilhelm I tuomitsi poikansa ja häntä avustaneet kaikki kuolemaan, mutta muutti poikansa rankaistuksen arestiksi. Ankara soturikuningas järjesti pojalleen avioliiton Braunschweig-Beverin Elisbet Cristinen kanssa ja pakotti hänet perehtymään Preussin hallintoon ja talouteen ja antoi tälle rykmentin komennettavaksi.

 

Potsdamissa ruokailimme tässä tunnelmallisessa ravintolassa.

 

Jouluklögejä nauttimassa. Illan hämärtyess tai paremminkin iltapäivästä palailimme taasen Berliinin joulutoreille.

 

 

Piparikojuja oli runsaasti.

 

Tässä oli kuusi, jonka koristelemiseen oli käytetty kaikki mahdollinen "roina", liekkö jonkilainen protesti.

Katunäkymiä.

 

 

KaDeWe tavaratalo oli myös näkemisen arvoinen, joskin hintataso ei oikein ollut meikäläisen budjetille mitoitettu. Mutta upea toistasataavuotta vanha rakennus ja on manner Euroopan isoin tavatalo, yksistään sen ruoka osasto 6. kerroksessa on katsimisen arvoinen.

 Lähtöaamuna otin kuvan viereistä puistossa sijaitsevasta patsaista, tekijöistä en tiedä, mutt voin kuvitella sen esittävvän Berliiniläisten kurjuutta sota-aikana.

Berliinihän on paljon muutakin kuin joulutoreja se on saksan pääkaupunki ja perustettu joskus 1200 luvulla. Asukkaita kaupungissa on noin 3 ja puoli miljoonaa, se on Saksan suurin kaupunki ja Euroopan toiseksi suurin (Lontoo on isompi).

 

Eihän joulumatka ole mitään ilman jouluruusuja ja niitä olikin kiitettävästi tarjolla (toki vain valkoisia) pari niistä tarttui mukaani ja tuovat tulevaan jouluun iloa, kauneutta ja mukavia muistoja matkastamme.

SUUR KIITOS MATKALAISILLE, olitte ihana porukka.