Torstaina 16.9. teimme mielenkiintoisan ja antoisan matkan Tuusulaan tutustuimme niin kunnan toimintaan kuin myös iki-ihanaan Rantatien taiteilijayhdyskunnan asuinpaikkoihin. Matkaan lähdimme jo klo 9.30 Pasilasta ja tuokion kuluttua olimmekin jo Tuusulass, jossa meidän piti aloittaa kierros tutustumalla Ainolaan, mutta siellä sattui olemaan ulkomaalaisia vieraita ja he pyysivät, että odottelisimme hetken. No sehän sopi meille ja vietimme odottelu ajan Iittalan Outlet-myymälässä. Oli kiva nähdä nyky muotoilua ja myöskin vanhempia artikkeleita.Sieltä siirryimme Ainolan historiaa henkivään pihapiiriin.

Rakennus oli sievä kaksikerroksinen ja hyvin hoidettu, sisätiloissa ikävä kyllä ei saanut valokuvata, mutta voin kertoa, että se oli mielenkiintoinen ja erittäin hienosti sisustettu.

Säveltäjä mestarin kuva, kuvattuna postikortista, mutta meille kaikillehan on tuttua hänen ulkonäkönsä kuten hänen tuotantonsakin.

Sibelius ja hänen vaimonsa Aino on haudattu heidän mielipaikalleen pihapiiriin (poikkeusluvalla) ja tällainen musta kivipaasi on muistomekkinä.Ainolassa meillä oli paikallinen opas joka kertoili hänen elämästään ja tuotannostaan.

Sitten saimmekin oppaaksemme Pekka Kärkkäisen ja hän oli oikeinTuusulan tuntijan ja hänen opastuksellaan kiertelimme kauniissa ympäristössä ja tutustuimme mm Tuusulan kirkkoon.

Ensimmäinen kirkko rakennettiin jo vuonna 1643, mutta nykyinen on vuodelta 1734

 Sisään kirkkomaalle menimme pienen porttihuoneen kautta, en muista ähneeni muualla tällaista kirkkomaan porttia.

 Vanhasta kirkosta on säilynyt vain muutamia puisia hautavaakunoita.

Tuusulan kirkko on yksinkertainen ristikirkko Kirkko on ilmeisesti ainoita viel toimivia niin sanottuja "Ristikirkkoja".

Aleksis Kiven hauta ja muistomerkki.

Pekka Halonen on haudattu sinne. Maan kauneimmaksi sanotulla hautausmaalla on 137 137 miehen leposija. Kahta lumipukuista miestä kuvaavan veistoksen on tehnyt Rakel Koivisto vuonna 1953.

Sitten olikin jo lounatauan aika ja lounaan nautimme Onnelassa joka toimii majoituspaikkana kuin myös ravintolana. Tämäkin rakennus ja sen historia on mielenkiintoinen pala viime vuosisadan alkupuolelta.

 

Ympäristössä oli vanhoja rakennuksia kuten "Impivaara" ja "Jukola", enä en muista minkä niminen kukin rakennus oli ja kuvat ovat niin kaukaa, ettei nimikylttejä erota. Sorry.

 

 

Taiteilijan oma muotokuva, kuvattuna postikortista.

Halosen niemessä on aina vaihtelevia näyttelyjä ja nyt näyttelyn nimi oli Pystymetsän Pekka, joka nimi kuvastaa hyvin taiteiljaa. Hänellä oli rohkeutta lähteä 1880 luvulla ns. pystymesästä ilman kouluarvosanoja tai kieltenopiskeluja opiskelemaan taidetta ensin Helsinkiin ja myöhemmin vielä Ranskaan.

Halosen niemi toimi myös taiteiljayhdydkunnan "olohuoneena", sinne kokoonnuttiin iltaa viettämään ja siellä vietettiin monet saunaillat.

Sauna olikin aivan ihanalla paikalla, ihan järven tuntumassa.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    Tämä tarina oli niin mielenkiintoinen, että kirjoitin sen saamasani esitteestä, teidänkin iloksenne. 

 Sorry, seurava tarina kuuluisi tietysti Onnelan kohdalle, mut kone ei vain suostu sitä sinne laittamaan. Koettakaa kestää.

ONNELAN NEIDIN TARINA
Pietarilainen neito Johanna Sofia Björklund ( s. 1880) sai Onnela1905. tilan lahjaksi vanhemmiltaan täyttäessään 25 vuotta arraskuun 11 päivänä 1905.
Hänen isänsä oli entinen halkokauppias, myöhemmin suurliikemies G. Björklund.
Johanna Sofia toimi hovinaisena Pietarin keisarillisessa hovissa ja ryhtyi varsin norena venäläisen upseerin Paul Nikolajevitshin Shabelskin rakastajattareksi. Johanna Sofia tapasi Shabelskin tansseissa vuonna 1987. Shabelski oli su unnattoman rikas mies; hän omisti kivitaloja Pietarissa ja Moskovassa, useita tiloja eri puolilla Venäjää sekä suuria metsäalueita. Tuohon aikaan Shabelski opetti ranskaa Pietarin sota-akatemiassa aatelisile upseereille, mutta ei vaivautunut nostamaan palkkaa valtiolta, koska ei tarvinnut rahaa. Tuttavapiirissä hänestä käytettiin puhuttelunimeä ”ruhtinas”. Hän oli jo nuorena solminut avioliiton venäläisen ylimysperheen yttären kanssa ja heillä oli ainakin kaksi poikaa.
Johanna Sofia ja Shabelski viettivät kesiään Onnelassa vuodesta 1906 lähtien. Niihin aikoihin Shabelski sai komennuksen Helsingin santarmijoukkoihin, ja Onnela oli sopivan lähellä. Pietarista tuodut puutarhurit istuttivat Onnelan pihalle eksoottisia kasveja, rakensivat keinotekoisen puron, vesiputouksen sekä suihkulähteen. Elämä oli kesäisin ylellistä ja juhlat loisteliaita. Talvisin Johanna Sofia toimi Shabelskin lasten kotiopettajattarena Pietarissa ja Onnela nukkui Ruususen unta.
Ennen vallankumousta Shabelski sijoitti rahansa ja arvopaperinsa puoliksi Vnäjän ja puoliksi Saksan pankkeihin. Hänen ovela suunnitelmansa kuitenkin petti, kun molemmat keisarikunnat kukistuivat; vallankumous vei jopa maat ja metsät.
Vallankumouksen puhjettua 1917 Johanna Sofia ja Shabelski pakenivat Pietarista Onnelaan. Paikalle ilmaantui myös Shabelskin vihitty vaimo Anastasja Shabelskaja. Ylpeä rouva oli jo kauan tiennyt Shabelskin ja Johanna Sofian suhteesta, mutta hänen oli ollut pakko sietää asia. Onnelassa rova joutui sulattamaan myös sen, että Shabelski vietti yönsä Johannan vuoteessa ja tämä sai julkisesti puolison kohtelun. Lopulta rouva lähetettiin Pariisiin, jossa hänen ja Shabelskin yhteinen poika jo asui.
Vallankumouksen jälkeiset vuodet olivat Onnelassa kurjuuden aikaa. Vähät pelastetut rahat loppuivat pian ja elettiin kädestä suhun. Korut ja arvoesineet myytiin, aikaa kulutettiin pelikorttien parissa.
Köyhyyden ahdistaessa Johanna Sofia perusti Onnelaan 1920- luvulla täysihoitolan opiskelijoille, valtion miehille ja taiteilijoille. Tuusulan Rantatielle oli vuosisadan alussa muodostunut mielenkiintoinen seurakunta, johon kuului taiteilijoita, kuten säveltäjämestari Jean Sibelius, taidemaalarit Pekka Halonen, Venny Soldan-Brofedt ja Eero Järnefelt sekä kirjailijat Juhani Aho ja Eino Leino, joka asui Onnelassa vuosina 1923-24. Heitä kaikkia innoittivat Tuusulan maisemat kauneudellaan ja luonnonrauhallaan. Tämä oli hyvä asia Onnelan täysihoitolan kannalta. Johanna Sofia perusti Rantatien varrella olevaan huvimajaan kioskin, josta myytiin kahvia, pullaa ja tupakkaa sekä jopa pirtua kieltolaista huolimatta.
Myöhemmin 1930-luvulla Johanna Sofia rakastui itseään 18 vuotta nuorempaan kirjailijaan Unto Karriin. Perin taikauskoinen Johanna teetti lemmennostatuuuuuuuuuustaikoja sekä juotti Karrille mustalaisnaisen valmistamaa lemmenjuomaa. Shabelski sai suhteen selville. Ennen joulua 1935 vietettiin Onnelassa riehakkaita juhlia, joissa Johanna Sofia juotti vieraitaan huolimatta Shabelskista. Juhlien jälkeisenä aamuna Shabelski löydettiin kuolleena; tämän ajateltiin johtuneen mustasukkaisuuden aiheuttamasta sydänkohtauksesta. Myöhemmin Karri oli kertonut, että

 

Tämän jälkeen Johanna Sofia muuttui täysin. Hän ei koskaan enää mennyt Shablskin huoneeseen, eikä edes osallistunut tämän hautajaisiin. Hän pukeutui mustiin ja luki yöt venäläistä raamattua. Hän joutui pian tämän jälkeen Kellokosken mielisairaalaan, jossa hän kuoli 10. syyskuuta 1936.
Johanna Sofia oli määrännyt testamentissaan Onnelan tilan Shabelskille. Shabelskin perilliset myivät Onnelan 5.1.1937 Sokeain liitolle. Tämä liitto perustettiin 1907 ja sen nykyinen nimi on Näkövammaisten Loma ry. Tästä asti Onnela on ollut näkövammaisten omistuksessa lukuun ottamatta lyhyttä aikaa jolloin paikka oli sotilaskäytössä.
Onnelassa investoitiin ja rakennettii voimakkaasti 1980-luvulla. Silloin otettiin suuria valuuttavelkoja, joiden hoitaminen kävi ylivoimaiseksi Suomen devalvoitua markan kaksi kertaa nopeassa tahdissa ja päästettyä sen kellumaan syksyllä 1992. Keväällä 1993 Näkövammaisten Loma ry luovutti Onnelan Näkövammaisten keskusliitolle joka jatkoi omistajana 2009 kevääseen. 1.4.2009
 Näkövammaisten Keskusliitto myi Onnelan Sokeain Ystävät ry.lle. Onnela tarjoaa edelleen hotelli- ja ravintolapalveluja kaikille entisille ja uusille asiakkaille.
Impivaara-rakennuksessa on nykyisin Eino Leio-muistohuone.

 

 

Halosenniemi upea hirsi rakennus, jonka taileilja on itse suunnitellut. Sitten olikin aika siirtyä ihanaan Halosen niemeen. Rakennus sijaitsee niin ihanalla paikalla niemen kärjessä, josta näköalat joka suuntaan ovat henkeä salpaavan kauniita, että ei kauniimpaa paikkaa voi kuvitella.

Kauniit maisemat olivat kuvauksellisia. Sisällä rakennuksessa ei taasenkaan saanut kuvata.