Keskiviikona 16.6 teimme toisen mukavan yllätyksellisen ja vaiherikkaan umpimähkämatkan. Tällä matkalla olin mukana ja "näpsin" matkakuvia reissustamme, joka oli tosi mielenkiintoinen ja hauska. Tuntuu, että olemme "yläkerran" suosiossa, koska ilmat ovat suosineet meitä aina matkoillamme. Vaikka muuten tämä kevät on ollut sateista ja viileää niin me olemme saaneet nauttia aurinkoisista matkapäivistä.

Jännitys oli silmin havaittavissa, kun bussi starttasi Junailijanaukiolta, niin kaikki seurasivat tiivisti mihin päin lähdemme, onko suuntana länsi, itä, pohjoinen vai kenties etelä ja mahdollisesti laivamatka. No, aikapianhan se selvisi, suuntana oli pohjoinen, koska bussi kaartoi Tampereen väylälle. Matkatessamme saimme ihailla kevään ihanaa vehreyttä ja kauniita maisemia, tunnelma oli odottavan jännittynyt.

Hups, "kohtsilläänsä" olimme Hattulassa ja Pyhän Ristin kirkon luona. Kirkko on rakennettu 1300 - 1400-luvun vaihteessa ja se on Hämeen vanhin kirkko. Se on ollut suosittu pyhiinvaelluskohde jo keskiajalla ja tunnettu maamme rajojen ulkopuolellakin. Aikataulumme ei kuitenkaan sallinut tutustua kirkkoon lähemmin, mutta bussi ajoi kuitenkin pienen "kiekan", jotta saimme ihailla rakennusta lähempääkin. Mainittakoon vielä, että kellotapuli on vuodelta 1813 ja kellot on tuotu Karjalasta, Vuokselan kirkosta.

Muutaman minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme yllätys, yllätys Lepaan viini ja puutarhakeskukseen. Siellä meitä odotti pieni muotoinen "viinikurssi" nimenomaan marja- ja hedelmäviineistä joihin tilan tuotanto perustuu. Täällä nautimme myös aamupäivä kahvit. Opimme myös, että  tilaviini nimikkeellä olevaa viiniä on on aina oltava saatavilla, muut tuotteet voivat vaihdella

Meille opetettiin miten viinilasia pidetään oikeoppisesti kädessä ja miten tutkitaan viinien koostumusta. Kuten huomaatte olimme hyvin kuuliaisia ja seurasimme tarkasti opetusta ja ennen kaikkea maistelua. Aamupäivällä nautitut viinit vapauttivat kivasti tunnelmaa ja myymälästä taisi pullo jos toinekin sujahtaa matkalaisten kasseihin.

Myös puutarhamyymälä oli monelle mieluisa kasvien hankinta paikka ja miksei olisi, onhan kasvit tuotettu tilalla ja ovat näin ollen ilmastoomme sopeutuneita.

Pihalle puksutteli traktori, ei nyt ihan Zetori mutta yhtä sykähyttävä. Iloksemme ja yllätykseksemme pääsimme traktorikuljetukseen.

Tekisi mieli laulella "Körö körö kirkkoon.........)

Annikki (meidän "ILOPILLERI")antoi oppaalle pikakurssin rollaattorin kasaamisesta. ja opashan oppi kerrasta.

Traktorilla puksuttelimme golfkentän ja puiston kautta aluen vanhimpaan osaan jossa sijaitsee päärakennus ja pytinkirakennus..

   Pienellä kävelylenkillä tutustuimme myöhäisaikaiseen kivikastilliin ja siihen liittyvään kiviaidan ympäröimään hautausmaahan.

 

Upea vanha tuulimylly ihastutti ja kiinnosti, ikävä kyllä en muista myllyn valmistumisvuotta, mutta mahtava se oli.

Hips, ihana keidas alppikärhön katveessa.

Sitten olikin aika tilata "taxitraktori" ja hyppäsimme sen kyytiin.

Lepaan kartanon päärakennus, se on rakennettu jo 1600 luvulla. Nykyisen lähinnä empiretyylisen ulkoasunsa se on saanut 1800 luvun alkupuolella. Kartanoa on kutsuttu myös Stjernsundin kartanoksi omistajiensa nimen mukaan. Viimeinen omistaja oli Karl Fredik Packalen, joka testamenttasi kartanon valtiolle 1902 puutarha ja maanviljelyskoulua varten. Packalenit olivat lapsettomia joten jälkeläisiä ei ollut suvussa. Testamenttiin sisältyi myös ehto, että heidän jälkeensä hautausmaalle ei saa enää haudata muita.

Traktoriajelumme päättyi Vanajaveden rantaan.

Saman tien laituriin rantautui viehättävä Hopea Linja alus ja iloksemme nousimme laivaan.

Aluksella nautimme myös lounaan. Mikäpä sen miellyttävämpi ateriointipaikka voisi olla, laiva soljui hiljalleen eteenpäin pienten saarten kirjomaa väylää pitkin ja laineet liplattivat.

Sääksmäen sillan kuvasin.

Oooh, seuraava tutustumiskohteemme oli Visavuori.

Nousimme rappusia pitkin rinnettä ylös, joillekin taisi olla hieman uuvuttavaa, mutta perillä vaiva palkittiin.

 

Komea päärakennus "vuoren" huipulla. Visavuori on kuvanveistäjä Emil Wikströmin kansallisromattinen ateljeekoti. Jonka hän suunnitteli ja toteutti 1893-1912, se on myös ensimmäinen ns. erämaa-ateljee. Keskieurooppalaista jugendia henkivä ateljeerakennus on kuin pieni linna.

Taiteiljan muotokuva, ajan tavan mukaan ryijy taustanaan.

Upea ateljeetila.

Joka huoneessa oli taiteijan suunnittelema takka ja kaikki erilaisia. Tämä takka muistaakseni jäljitteli Lontoon Toweria? No enpä ole käynyt Lontoossa, en osaa sanoa. Korjatkaa ja päivittäkää tietojani. Mutta upea takka joka tapauksessa.

Hienot portaat yläkertaan, jossa oli myös urut.

Wikstömin tuotantoa on melkein kaikki meidän merkittävimmät taideteokset. (ainakin mitä itse tiedän ja arvostan), Säätytalon päätykolmiokin on hänen tuotantoaan, pitänee tehdä ihan tutustumismatka ko. taideteokseen, vaikka sen on monta kertaa nähnyt, niin nyt ehkä katsoisi taasen eri tavalla.

Tämä oli yksi suosikeistani, minusta niin aidon suloinen ja levollinen. Harmikseni en tiedä kenen muotokuvasta on kysymys, ehkä omasta lapsesta tai lapsenlapsesta. Mutta väliäkö sillä, ihana se oli.

Aivan ihana ja kekseliäs tuoli.

Tähän tykästyin myös kovasti, enkä muista ennen nähneeni vastaavaa. Tämä on sormuskotelo, se oli pesupaikan vieressä ja siihen laitettiin sormukset pesunajaksi. Työ oli kauniisti käsinkirjailtu, varsinainen taideteos jo sinällään.

Väinämöinen ja Aino

Vakaa vanha Väinämöinen.....

Entiseen kasvihuoneeseen on vuonna 1990 rakennettu Kari-paviljongi, jossa on Kari Suomalaisen lahjoittama koko elämäntuotanto. Lahjoituksen Visavuoren museosäätiölle hän teki vuonna1988 ja ehtona oli, että kokoelma saa kodin pilapiirtäjän isoisän taiteilijakodin kupeeseen. Kokoelma käsitti n. 8000 päivän piirrosta sekä maalauksia ja muita piirroksia. Museo saa totisemmankin mutrusuun hymyyn, ja saa noudattamaan liki 100 vuotiaan Römpän ukon kehotusta: Nauru pidentää ikää, jos ny ei ihan kuollaksensa naura.  Hahahahhaaaaa näin siinä kävi meillekin.

Nämä T-paidat naurattivat ja ihastuttivat meitä useata ja olisimme hankkineetkin "mummopaitoja", mut siellä ei ollut tällä hetkellä saatavana kuin pieniä mummopaitoja. Otin kyllä yhteystiedot ylös ja ehkä me jossakin vaiheessa hankimme "mummopaitoja" ja miksei "ukkopaitojakin", oishan se aika reteetä lähteä virkapaidat päällä reissuilemaan.

No kaikki hauska loppuu aikanaaan ja niin meidänkin päivämme oli kääntymässä kotimatkalle, hieman kyllä vielä arvuuteltiin, että millähän kyydillä nyt mennään. Minusta olis ollut ihana "mopoletka" Helsinkiin. Mutta tuttu bussihan meitä siellä odotti a kotimatka alkoi.

 

Niinhän me luulimme. Mutta eiköstä mitään..... tässähän me kahvittelemme ja nautimme herkullisia viinereitä Iittalan Lasimuseossa. Siellähän oli vaikka mitä katseltavaa ja osteltavaa, pieniä putiikkeja laidasta laitaan, taisi siellä yhden ja toisenkin matkakassa hieman huveta.

Kaiken kaikkiaan mahtava päivä, ehdimme nähdä ja kokea jos jotakin yhden päivän aikana. KIITOS Antti järjestelyistä ja KIITOS ihanat matkatoverit mukavasta seurasta.

HYVÄÄ JUHANNUSTA JA AURINKOISTA KESÄÄ KAIKILLE.

Toivottelee Paula