Käsillä on vuoden pimein aika, vettä satoi, tuulesi ja päivänvalosta ei näkynyt pilkahdustakaan. Mutta onneksi meille oli varattu musikaalimatka Tallinnaan ja olemme edelleen ilmojenhaltijan suosiossa, sillä matkapäivämme olivat mitä ihanampia, aurinko paistoi ja ilma oli mukavan leppoisaa ja lämmintä. (lämpeänpää kuin menneellä juhannusviikolla), mikä meidän oli tallustellessa naapurimaamme pääkaupungissa. Myös Viru hoteeli oli valmistautunut tulomme hyvin. Heti yhdentoista jälkeen, meillä oli huoneet valmiina odottamassa, HIENOA. Musikaali esitettiin Nordea konserttisalissa ja se oli UPEA ja mukaansatempaava esitys.

Alla kuvia ko esityksestä (kuvattuna kaverini käsiohjelmasta)

 

Googlasin hieman tietoa, muistin virkistämiseksi.

Oopperan kummitus on koskettava ja opettavainen tarina pakkomielteisestä, mutta aidosta rakkaudesta ja sen menetyksestä, sekä siitä, kuinka ulkoinen ja sisäinen kauneus eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Tarinan nimikkohahmo Oopperan kummitus on kuolevainen mies Erik, jonka kasvot ovat olleet kammottavasti epämuodostuneet jo hänen syntymästään asti. Sisimmältään kaunista Erikiä ei ole koskaan arvostettu, vaikka hän on lahjakas niin musiikissa kuin monessa muussakin taiteessa. Ihmiset, pojan oma äiti mukaan luettuna, ovat pelänneet ja inhonneet tätä. Kukaan ei ole koskaan rakastanut Erikiä (lukuun ottamatta hänen äitiään), eikä hän ole myöskään oppinut erottamaan oikeaa väärästä.

Erik asettuu elämään Pariisin oopperatalon kellareiden alapuolelle. Monipuolisilla taidoillaan hän saa muut ihmiset uskomaan, että oopperassa kummittelee. Myöhemmin Erik rakastuu orpotyttö Christineen, jota Erik alkaa opettaa laulamaan. Pian tyttö laulaakin "kuin yksi Jumalan enkeleistä". Mutta kun Christinen lapsuudenystävä ja ihastus astuu kuvaan, hän on vaikean päätöksen edessä.

Tätä ihanaa ja koskettavaa tarinaa saimme seurata.

Ilmeisesti tälle musiikki matkalle ole valikoitunut oikein leppoisa ja sopeutuvainen porukka (musiikki ilmeisesti yhdistää), sillä yhtään negatiivista lausetta en kuullut keneltäkään. Kaikki olivat tyytyväisiä ja niin musikaalin lumoissa, että pari jo pyysi uusinta matkaa Oopperan kummitusta katsomaan. Eikä sekään ole mahdottomuus. Esittäjäthän ovat Tarton taiteilijoita ja siellä esitetään kyseistä musikaalia täysille saleille. Mutta meidän iloksemme he tekevät vierailuja Tallinnaan (niin kuin nytkin) ja luin juuri eilen, että maaliskuussa taasen olisi Tallinnassa ko. esityksiä. Täytyy tunnusta, että teidän seurassanne, minäkin, henkilö joka ei ole mitenkään musikaalisesti suuntautunut, olen oppinut arvostamaan ja jopa nauttimaan musiikkiesityksestä. Tämähän oli hyvää harjoitusta ensi kesän Savonlinnan Oopperajuhlille.

Meillä oli hyvin vapaamuotoinen ohjelma, eli runsaasti omaa aikaa ja Tallinnan kauneussalongit olivat hyvin kysyttyjä. Yksi sun toinen otti hoitoja ja nautiskeli rentouttavista salongeista. Ja kyllä meijän porukkaan se tehosi, en muista, niin iloista ja nauravaista kotimatkaa tehneeni mies muistiin, kun nyt tämä musikaali porukka kotimatkalla oli, ruokailussa vierähti melkein koko matka kun naurultamme pöydän antimien nauttiminen kävi hieman hitaanlaisesti.

 Itse en tällä kertaa käynyt kauneussalongeissa vaan suuntasin Karnalukin käsityö keskukseen ja se se vasta on varsinainen kaaoksen perikuva. Ensinnäkin se on valtavaan suuri ja tavaramäärä mittaamaton, ja hyllyjä, sokkeloita, koreja ym riittää loputtomasta. Meikäläisestä tuntuu, ette siellä ole minkäänlaista oordinkia. Mut kait heillä joku järjestys on, mikä ei minulle kyllä auennut. Sattumalta osuin hyllykköön, jossa oli sopivia (tai luulen niin) lankoja askartelukerhon ahertajille. Ja bontsoja/shaaleja on luvassa talven kylmyyteen.