Kyllä me ruuhkasuomessa asuvat olemme onnekkaita, varsinkin pasilalaiset. Meillä on lähellä kaikkea virikkeitä antavaa toimintaa, on taidetta, teatteria, musiikkia ja liikuntaa. Ja nyt perjantaina 19.9. löysimme taasen aivan ihanan ja erilaisen virkistymispaikan, nimittäin Lohjan seudulla vajaan tunnin ajomatkan päässä on vanha Lylyisten kartano, aivan ihana vapaa-ajan vietto paikka. Kartano on vanha siitä on ensimmäisiä mainintoja jo 1540 luvulta. Kartano sijaitsee Lohjan järven rannalla kumpuilevassa, hedelmällisessä ja mitä kauneimmassa ympäristössä.

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, tosi harvinaista näin syyskuun loppupuolella. Taidamme olla ilmojenhaltijoiden suosiossa, sillä retkipäivinämme ilmat ovat olleet hyvin suosiollisia (koputin päätäni). Greenlinen turvallinen ja luotettava bussi starttasi Junailijanaukiolta klo 8.30 ja suuntasi keulansa kohti Lohjaa. Matkan varrella saimme ihailla syksyistä maaseutumaisemaa, jossa ruska tosin ei vielä ollut edennyt kovin pitkälle, mutta vaihteleva maasto ja pienien järvien kirjoma maisema oli silmiähivelevän kaunista. Perillä Lylyisissä meitä odotti katettu aamiaispöytä. Kartanoa pyörittää ravintoloitsijat Taina Kivikoski-Kauppinen ja Eija Kampman. Kunnon kahvit ja puurot syötyämme olimme valmiita päivän seikkailuihin. Osa suuntasi läheiseen metsään toiveena löytää sieniä ja mahdollisesti vielä puolukoitakin, ystävällinen talon rouva lähti opastamaan, jotta kenenkään ei tarvinnut pelätä eksyvänsä. Osa meistä lähti ihailemaan järvenrantaa ja lähi ympäristöä. Meillä oli mahdollisuus myös tutustua joukkuepeleihin, mölkkyyn ja petankkiin ja aika iso porukka löysikin uuden harrastuksen, jos ei nyt ihan aktiivisesti, niin ainakin pääsivät kokeilemaan näitä mukavia joukkuepelejä.

Nykyinen päärakennus on valmistunut 1859.

Tyylikäs asetelma eteisessä, toivotti meidät tervetulleiksi.

Aamiainen maistui.

Yhden vaahterapuun oksa oli jo upeassa väriloistossa, muistuttamassa, että syksy saapuu..

 

Petankkiakin kokeiltiin, hyvin haasteellisessa maastossa.

Sienimetsään riensi varmaan parinkymmenen henkilön ryhmä, saalis ei tainnut kuitenkaan olla kummoinen, eikä marjojakaan tainnut enää löytyä. Taisivat laulella mennessään "Jos metsään haluat mennä nyt, niin......" Sienien ja marjojen puutteen korvasi emäntien lupaus, että saamme poimia mukaamme omenoita niin paljon kun huvittaa. Ja kyllähän meitä huvitti....

Tällaisia sieviä sieniä minä tapasin runsaasti, tosin en noukkinut mukaani vaan tyydyin kuvaamaan.

Lounas oli maittava ja halukkaasti sen nautimme, ulkoilu antaa hyvät ruokahalut.

Mölkky peli jatkui lounaan jälkeen. Kuvassa rantasauna joka myös lämpeni meille ja halukkaita saunojia riitti.

Ja yllätys, yllätys miten reippaita ja rohkeita olemmekaan. Varmaan toistakymmentä rohkeaa uimaria pulahti järveen vilvoittelemaan. Moni kävi useamman kerranki. KESÄN VIIMEISIÄ UIMAMAHDOLLISUUKSIA järvivedessä.

Toiset tyytyivät ihailemaan laiturilta järven kirkasta vettä.

Auringonpaisteessa lekottelua.

Aamun rantareissulla.

 

Viimeiseisiä katseita upeisiin maisemiin ja sitten olikin iltapäivä kahvien aika ja kyllä maittoi kahvi ja erinomaisen herkullinen marjapiirakka.

Tällainen oli tämä virkistyspäivä, jota myös sieni- marja ja rentoutumisreissuksi kutsuttiin. Porukka tuntui viihtyvän ja enpä pitäisi ihmeenä vaikka suuntaisimme vuoden päästä uudelleen näihin maisemiin, tai sitten johonkin uuteen kohteeseen.

Mutta vielä joulukuussa tulemme Lylyisiin nauttimaan pikkujoululounaan, samalla reissullahan tutustumme vanhanajan joulumarkkinoihin Lohjalla ja halukkaat pääsevät vielä kurkistamaan Tytyrin kaivosmuseoonkin.

Tähän vanhaan tallirakennukseen meille katetaan pikkujoululounas.

Olipahan taasen hieman erilainen päivä ja uskoisin meidän kaikkien virkistäytyneen, ainakin saimme raitista maalaisilmaa ja liikuntaa.

Olin varannut mukaan bingo pelin ja palkintoja, jota olisimme saaneet sateen sattuessa pelailla. Onneksi sitä ei tarvittu, vaan saimme nauttia ihanasta syyskesän päivästä ja ulkoilla.

Kiitos taasen kerran, teille mukana olleille.

Paula

 

PS. Tässä on lylyisten kartanon historiikki:

 

LYLYINEN 2011

 

Lohjan Lylyisten kylä sijaitsee Lohjanjärven Isoselän pohjoispuolella. Paloniemen ja Outamon kylien välisellä niemekkeellä. Niemen itäisellä puolella aukeaa Lylyisten lahti, jonka erottaa Isoselästä Nuottasaari.  Nimi voisi viitata kalastukseen, jota kyläläiset harjoittivat maanviljelykseen ohella. Läntisellä puolella on Outamonjärvi  ja siellä Naskinsaari, joka merkitsi sikaa. On mahdollista, että nimi on peräisin sikojen kesälaitumesta. Isoselän puoleisella rannalla sijaitsee Liikkiön saari.  Onko perää arvelulla, että sillä olisi yhteyttä vainajiin? Lik on ruotsiksi ruumis. Nimistötutkija Timo Eränkö on kuitenkin sitä mieltä, että kyse on nimestä liki eli lähellä.

 

Lylyisistä löytyy rautakauden aikaisia muinaishautoja, kiviröykkiöitä ja ikivanha käräjäpaikka, jossa on uhrikivi. Uhrikivet ovat maakiviä tai kalliopaljastumia, joihin on hakkaamalla tai hiertämällä tehty pieniä pyöreitä syvennyksiä. Niitä voi olla jopa yhdestä sataan. Usein uhrikivet sijaitsivat lähellä rautakauden kalmistoja tai viljelyalueita. Kansanperinteen mukaan niihin uhrattiin uudisviljaa tai maitoa. Kertyneellä sadevedellä oli myös parantava voima. Se että kylä on ollut asuttuna jo kivikauden ajalla, näkyy siitä, että alueelta on löydetty kaksi kivikauden esinettä: kaunis veneenmuotoinen kirves ja pitkä ja leveä tasataltta.

 

Lylyisten kylän suomalainen muoto tavataan ensimmäisen kerran v. 1763. Sanalla lyly on kaksi eri merkitystä:  lylypaikka on pyhä, pelätty, kammottava paikka. Mahdollisesti tämä uhripaikka piilee myös Lohjan Lylyisten nimessä. Toinen merkitys on vasemmanpuoleinen suksi, lyly, liukusuksi, joka on tehty petäjäpuun kovemmasta puolesta. (Kalhu on oikeanpuoleinen suksi, jossa on eläimen turkisnahkaa pohjalla, poron nahkaa, potkusuksi.)

 

Lylyinen voi olla myös henkilönimi. Lylyisiin on aikojen kuluessa perustettu kolme eri taloa: Kriisi eli Seppä, Hontti ja Hentti.  Näistä Hontin talo jaettiin 1700-luvulla kahtia Ali- ja Yli-Hontiksi. Kriisin eli Sepän talo mainitaan jo aivan ensimmäisessä säilyneessä maakirjassa vuodelta 1540, josta lähtien talo siirtyi isältä pojalle 250 vuoden ajan. Tämänkin jälkeen omistus säilyi suvulla, kun kotivävy, Erik Matinpoika siirtyi uudeksi isännäksi. Hänen jälkeläisensä jatkavat Sepän tilan pitoa tänäkin päivänä. Sepän tilan päärakennus on vuodelta 1914 ja siinä on yhdeksän huonetta.

 

Ensimmäinen nimeltä tunnettu isäntä ennen vuotta 1540 oli Knuutti (Kriisin eli myöhemmin Sepän isännät: Pietari Knuutinpoika,  Juhana Pietarinpoika, Paavali Paavalinpoika Seppä, Tahvana Paavalinpoika Seppä, Henrik Tahvananpoika Griisi, Juhana Henrikinpoika Griisi, Juhana Juhananpoika Griisi, Olavi Juhonpoika Kriisi, vävy Erik Matinpoika, Henrik Erikin poika, vävy Erik Salin, poika Henrik Salin, poika Hjalmar Salin, poika Reino Salin, poika Heikki Salin, tytär Leena Lehti ja miehensä Raimo (isäntinä vuodesta 1976).

 

Kriisin eli Sepän isännät 1600-luvulta eteenpäin: Juhana Henrikinpoika sai talon haltuunsa 1681. Hän avioitui läheisen Varolan talon tyttären, Brita Nilssonin kanssa. Perheen pojan, Olavin nuorin poika Henrik isännöi taloa 1700-luvun lopulle asti. Vuonna 1778 tehtiin Lylyisissä isojako Erik Matinpojan aikana. Tilan viljelyala oli silloin 17 ha, metsää 64 ha ja joutomaata 1,5 ha. Hänen poikansa Henrik sai seuraavaksi talon haltuunsa vaimonsa, Hongin tyttären, Greta Mattsdotterin kanssa. Heillä ei ollut yhtään poikaa, joten tila periytyi tyttärelle ja hänen miehelleen, Erik Salinille Nummen Hyrsylästä 1820-luvun lopulla. Seuraavat isännät Henrik Salin, Hjalmar Salin, Reino Salin, Heikki Salin ja isäntäpari Leena os. Salin ja Raimo Lehti vuodesta 1976. Vuosisatojen ketju on jatkunut lähes 500 vuotta ja on yksi lohjalaisista sukutiloista, joka on säilynyt suvun hallussa.

 

Lylyisten Hontin ja Hentin tilat osti 1850-luvulla sotilaslääkäri, valtioneuvos Johan Fabian  Oberg. Hänen aikana rakennettiin nykyinen päärakennus  150 vuotta sitten ja tilakokonaisuutta alettiin kutsua Lylyisten kartanoksi. Omistajat vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Vuonna 1859 kartanon osti Ferdinand af Hällström. Tila käsitti silloin 30 ha peltoa ja 137 ha metsää. Lehmiä oli 12 ja hevosia 4. Palvelusväki hoiti tilaa: vouti, 2 renkiä ja torppari. Kiireen-

pään aikaan oli muutakin apuväkeä. Ferdinandin poika, Elis af Hällström sai tilan haltuunsa vuonna 1900.

 

Tilan hoito tuotti tappiota eikä parempia aikoja ollut tiedossa, joten Elis päätti myydä Lylyisten Hontin vuonna 1910. Tila myytiin konsuli Hendrik van Gilse van der Palsille, joka omisti jo aikaisemmin Palonimen, Outamon, Humppilan ja Varolan. Elis oli myynnin yhteydessä pidättänyt itsellään huvilapalstat: Sjövik omistajana pitkään Brita ja Inger Bolte, Fridhem omistaa Fröjdis Malmi, os. af Hällström ja sisar Lindegull omistaa osan Fridhemmistä ja Tomtebo omistajana af Hällströmin suku.

 

Van Gilse van der Pals möi Lylyisten Hontin vuonna 1917 Hjalmar ja Ida Salinille, jotka jo aikaisemmin omistivat Lylyisissä Sepä tilan. Kylän kolme taloa olivat nyt samalla omistajalla. Tila siirtyi seuraavalle polvelle, veljeksille Taunolle ja Reinolle v. 1937. Tauno sai Lylyisten Hontin ja Reino Sepän tilan. Taunon kuoleman jälkeen myytiin Hontti Oskari Salosen säätiölle  kurssikeskukseksi. Säätiön aikana muutettiin navetta luentosaliksi ja päärakennus nykyaikaistettiin. Tämän hetkinen omistaja on HUS, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Rannassa  olevaa saunarakennusta vuokrataan myös ulkopuolisille.

 

Tänä päivänä Lylyisiin on helppo tulla. Tie on osittain asfaltoitu ja talvella aurattu. Toisin oli satakunta vuotta sitten. Sepän vanhaisäntä Hjalmar Salin on kertonut, että 1830-luvulla oli ainoastaan ratsupolku Lylyisten ja Paloniemen välillä. Lohjan kirkolle mentäessä kärryt soudettiin salmen yli Sjövikin kohdalta. Siinä on nykyään HUS:n sauna. Hevonen vietiin ratsain. Jäätiet olivat käytössä talvisin. Jäätynet järvet, joet ja purot olivat suhteellisen tasaisia kulkureittejä. Suorasivuinen, tasapohjainen ruuhi oli aikoinaan tavallisin lohjalainen vesikulkuneuvo.  Raskailla ja leveillä 2-3 airoparin ruuhilla pystyttiin kuljettamaan melkoisia tavaramääriä yli Lohjanjärven selän. Kuljetus oli hidasta ja myös vaarallista.  1900-luvun alussa alkoi höyrylaivaliikenne Lohjanjärvellä ja melkeinpä jokaisen isomman talon rannalla oli laivalaituri.

 

Sigfrid af Hällström kertoo, kuinka matkanteko Lylyisiin tapahtui hänen lapsuudessaan. Kello kahdeksalta kyytivossikka vei heidät Helsingin asemalle ja sieltä jatkettiin junalla Hyvinkäälle. Aikamme odoteltuamme astuimme Lohjan junaan. Perillä Lohjalla olimme neljän maissa iltapäivällä. Asemaa vastapäätä sijatsi Liljeströmin kestikievari, josta olimme tilanneet kyydin. Kestikievarin hevoset olivat hitaita ja kello kuuden aikaan iltapäivällä olimme perillä Lylyisissä.

 

Minkälaiset ruokatottumukset olivat Lylyisten huviloilla 1900-luvun alussa?  Päivä alkoi kello seitsemältä aamukahvin ja vehnästen kanssa. Kello yhdeksältä seurasi puuroaamiainen voileipien ja lisukkeiden kanssa. Yhdeltätoista syötiin vahva aamiainen lämpimän ruoan kanssa. Sitten seurasi  kahvi vehnästen ja pikkuleipien kanssa kello 14.00. Päivällinen oli kello 17.00 kaksine ruokineen ja pyhäpäivinä oli kolme ruokaa. Kaiken lopuksi oli vielä teetä illemmalla. Jos lapset olivat nälkäisiä, niin he saivat välipalaksi voileipää, maitoa ja hedelmiä. Kaikkeen tähän tarvittiin kaksi palvelijaa sekä oma naisväki auttamaan.

 

Mainittakoon, että Anteron isoäiti, Ida os. Salin, oli Lylyisten Hontilta kotoisin. Vihtori Härmä, aikaisemmalta nimeltään Hörlin, avioitui Idan kanssa 1900. Ida kuoli 1964.