Marraskuun 24 päivä (eli eilen) matkasimme tutustumaan Suomen toiseksi vanhempaan kaupugiin, eli Porvooseen. Ilma myös oli oikein "marraskuinen" satoi, tuulesi ja oli pimeää, mut onneksi tutustumiskohteemme oli niin kiinnostava ettei se meitä suuremmin haitannut (vähän kyllä).

Auton ikkunan läpi kuvasin jokivarren asutusta, harmikseni ne kuuluisat aitat jäivät kuvaamatta.

Heti Porvooseen saavuttuamme bussiin nousi paikallis opas ja hän perehdytti meidät kaupungin menneisyyteen ja nykypäiväänkin. Mielenkiintoiset tarinat olivat mukavaa kuunneltavaa.

PORVOON KIRKKO: Suomalaiset muistava Porvoon tuomiokirkon etenkin Porvoon valtiopäivistä vuonna 1809. Siellä keisari Aleksander I otti vastaan säätyjen uskollisuuden valat, sen jälkeen kun oli luvannut pitää voimassa Suomen vanhat lait.

"Suomalaiset korotettiin maaliskuussa 1809 "kansakunnaksi kansakuntien joukkoon", kun venäjän keisari kutsui Suomen ensimmäiset valtiopäivät koolle Porvooseen"

Kirkko on monta kertaa tuhoutunut tulipaloissa, mutta noussut aina kuin fenix-lintu tuhkasta. Viimeinen tuhopoltto tapahtui joskus 2007, silloin kirkon kattorakenteet tuhoutuivat ja korjaukset kestivät monta vuotta.

Kirkko on hyvin kaunis ja sopusuhtainen.

Seinälle oli kuvattu taruolento "yksisarvinen" ja se tietysti meitä hieman kummastutti. Opas kertoi sen edustaneen jossakin aikojen saatossa kristusta. Yritin tutkia asiaa ja löysinkin netistä maininnan yksisarvisesta raamatunhahmona:" Raamatullisena eläimenä yksisarvisesta tuli kristillisessä kirkossa vertauskuva, joka yhdistettiin Kristukseen ja joka keskiajalla muodostui erityisesti hänen syntymänsä ja kuolemansa vertauskuvaksi". Hups, tulihan sekin selvitettyä, minulle taasen ihan uusi asia.

Kirkon läheisyydessä oli tämä komea rakennus ja jos oikein ymmärsin (en aina kuvatessani kuullut oppaan selostuksia tarkkaan) niin rakennus liittyy Porvoon valtiopäiviin hyvin oleellisesti. Siellä nimittäin pidettiin ne kuuluisat tanssijaiset joissa keisari ihastui Ulrika Möllersvärdiin. Tämä tanssi muutti kokonaan nuoren Ulrikan elämän ja sen seuraksena hänet kutsuttiin hovineidoksi Pietariin. Loppu elämänsä hän kuitenkin vietti Porvoossa itsenäisenä naisena.

 

Meidän oli tarkoitus tutustua kävellen vanhaan Porvooseen, mutta sade ja viime veivät meidät nopeasti Ravintola Hanna-Marian lämpöön. Ravintola oli hyvin viihtyisästi sisustettu ja ruoka oli todella maittavaa.

Kuninkaiden talo:"Talo on rakennettu Porvoon palon jälkeen 1780-luvulla. Siinä ovat yöpuneet muun muuassa kungas KustaaI ja tsaari Aleksanteri I. Rakennuksen alakerrassa on liikehuoneistoja.Kivinen kolmikerroksinen talo on Porvoon kolmanneksi vanhin rakennus". Nykyisin siinä asuu "Rokki-kuningas" Remu Aaltonen, paremmin tunnettu Remu nimellä.

Vielä pieni tarina Porvoosta, en oo sata varma muistanko sen ihan oikein, mutta minua se liikutti.

Porvoossa on myös pieni sievä "soturien" asuinalue ja sen synnystä on liikuttava tarina:

Sodan jälkeen köyhä evakkoperhe oli anonut kaupungilta pientä possua, jotta he voisivat kasvattaa siitä sian ja näin turvata talven ruokavarantoja lapsikatraalle. Anomus oli kulkeutunut paikallislehden päätoimittajan "korviin" ja hän päätti julkaista tarinan perheen ahdingosta ja heidän toiveestaan. Kun sana levisi, niin lahjoituksia alkoi tulla tulvimalla, perhe sai possunsa lisäksi myös lehmän, hevosen ja lampaitakin. Avustuksia tuli niin runsaasti että perheelle rakennettiin pieni tupa ja samalla 20 muutakin tupaa. Näihin sijoitettiin sodassa haavottuneita ja sotaleskijä ja tästä nimi "soturien kylä".

Alue oli sievän näköinen, vierivieressä pieniä asuintaloja ja kaikki hyvin hoidettuja. Kuulemman alueella on vielä kaksi aluperäistä asukkiakin. Sitä en tiedä ovatko asunnot omistus- vai vuokra-asuntoja, mutta tarina on hieno ja opettava.

 

 

Bussi kuljetti meidät oikein "herkkulaan" eli kuuluisaan BRUNBERGIN suklaatehtaalle ja sen myymälään, siellä maistelimme kilvan toinen toistaan makoisempia namusia ja jokaisella oli jonkin kokoinen nyssäkkä tuomisina. Nyt varmaan kestämme makeanhimoamme seuaavaan suklaamatkaan. Maha makeata täynnä alkoi kotimatka, mutta poikkesimme vielä iltapäiväkahville kuuluisaan Haikon kartanoon.

Sen historia juontaa tuonne 1362 luvulle saakka, silloin se kuului Viipurin dominikaaniluostarille. Netistä tutkin taasen kartanon historiaa ja löysin tiedon jonka mukaan 1917 kartanossa syntyi poikalapsi Kiril Romanoville ja hänen puolisolleen, jotka olivat paenneet vallankumousta Haikkoon. Pojasta tuli ympäri maailmaa hajaantuneen Romanov-suvun päämies. 

Upealta terassilta on mahtavat näkymät Suomenlahdelle, mikäpä siellä on aamukahvia nautisekella.

T

Terassi sisäpuolelta, aikas mahtavaa sanoisin, tosin silkkikukat hieman häiritsi tai tiedä nyt häiritsikö upean näköisiä nekin olivat...mutta,mutta.....

Nykyisen omistajan Satu Tiivolan muotokuva: Tiivolat ostivat kartanon 1965.

Nämä "paneelit" olivat mielenkiintoisia, hieno oivallus kertoa kartanon omistajat aikojen saatossa. Tosin kuvista niitä on huono lukea.

Kartanon pääsisäänkäynti on myös upean näköinen.

Sitten olikin päivä jo kallistumassa iltaan ja meidän oli aika suunnata kotimatkalle. Uskon, että kaikki olivat matkaan tyytyväisiä ja matka oli antoisa, näimmehän taasen kappaleen kotimaamme historiasta. Ja saimme suklaahimomme tyydytettyä.

Tulihan se selvitettyä se maanmainio kuuluisa Porvoon mittakin.

Tarina Porvoon mitasta juontaa juurensa Ruotsin vallan ajalle, jolloin kruununvouti keräsi asukkailta veroja,viljan riistan, turkisten sekä kalojen muodossa. Häm käytti kahta mittaa, Hän käytti kahta mittaa, isompaa kerätessään veroja ja pienempää luovuttaessaan veroja kungaalle. Erotuksen hän piti itsellään. Tästä tarinasta on syntynyt Porvoon mitta-matkamuisto, peltinen muki, jossa välipohja kuvastaa aikoinaan käytettyä kahta eri mittaa. Mitan voi ostaa matkamuistoksi useimmista Vanhan Porvoon myymälöistä. Porvoon mitalla-sanonnalla ilmaistaan nykyisinkin runsautta.