Syksyinen sää on koetellut meitä oikein voimiensa takaa - vettä on satanut ja pieniä myrskyjäkin on puhaltanut maamme ylitse, ja pimeys... sitä on riittänyt viikosta toiseen.

Niinpä Pasilan Eläkkeensaajat päättivät ottaa kaamoksesta "niskaotteen" ja hakea iloa tähän kaamokseen. Varasimme liput Lahden kaupunginteatteriin musikaaliin "West Side Story" ja kuinkas ollakkaan.... Kun lähtöpäivä 14. marraskuuta koitti, niin päivä valkeni kuulaana ja valoisana, päivän edetessä auringonvalo aika ajoin jopa häikäsi meitä.

Niinpä oli mukava lähteä jo aamuvarhaisella reissuun. Eka "huoltotauko" oli Renkomäen huoltamolla, ja se tuli niin nopeasti etten ollut edes kunnolla asettunut matkantekoon kun kuljettajamme Matti (Masa ) Oive ilmoitti meidän olevan Lahdessa. Epäilin hänen ajaneen ylinopeutta, mutta hän vakuutti, että välillä olimme ajaneet jopa alle sallitun nopeusrajoituksen...no uskokoon ken haluaa. Olimme sopineet Lahden kaupungin oppaamme Helli Jalaksen. tapaamisen ko. huoltamolle klo 10.00, mutta hänkin oli paikalla jo hieman yli yhdeksän, eli samaan aikaan kuin mekin. No sehän sopi meille vallan mainiosti, ehdimmehän näin ollen kireästä aikataulustamme huolimatta tutustua kaupunkiin paremmin.

Voihan ######## äsken sain blogikirjoituksen valmiiksi, niin hups kaik män bittitaivaaseen siinä meni parin-kolmen tunnin pakerrus. Ei muuta kuin uusi yritys....katotaa mitä saan kasaan.

No joo, lähdimme kaupunki kiertoajelulle ja ensimmäinen tutustumiskohteemme oli  Ristin kirkko.

Kirkko on rakennettu 1978 ja on Alvar Aallon suunnittelema. Kirkon julkisivua koristaa 52 ikkunaa jotka muodostavat ristin. Sen torni kohoaa korkeuksiin Kolkanmäellä ja siitä lähtee ns. "Vallankatu", jonka toisessa päässä on Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo. (Vallankatu = toisessa päässä maallinen valta ja kadun toisessa päässä taivaallinen valta).

Kirkossa oli esillä valokuvanäyttely "Kädet", tässä julisteesta kuvattu kooste. Kuvat symboloivat kymmentä käskyä.

Tässä oppaamme kertoo kirkon historiaa ja toimintaa muutenkin. Oppaamme oli muuten Lahdenseudun Eläkkeensaajien jäsen ja hän kutsui meidät seuraavalla käynnillämme vieraaksi yhdistykseensa! Sanoi heillä olevan hyvät tilat ottaa vastaan isompikin vierasjoukko ja lupasi vielä kahvitkin tarjota. Hyvä tietää. Hän oli myös hyvin mukava ja tietävä, oikein ammattilainen opastehtävissään. Taustalla on alttaritauluna toimiva risti.

Ryhmäämme kirkkosalissa.

Täältä jatkoimme matkaa Urheilkeskukseen ja siellä saimme tietoiskun urheilun merkityksestä kaupungille.

Kuvasin kuuluisat hyppyrimäet. Jostain syystä emme päässeet hyppyrien huipulle :-).

Täältä matkamme jatkui Vesijärven rannalla sijaitsevaan kuuluisaan Sibeliustaloon.

Tämä kuva on kuvattu esitteestä ja suraava teksti googlattu

Vesijärven rantaan keväällä 2000 valmistuneen puisen kongressi- ja konserttikeskuksen arkkitehdit Hannu Tikka ja Kimmo Lintula ovat kertoneet talon suunnittelun päällimmäisenä innoittavana lähteenä olleen suomalainen metsä. Metsä on tarjonnut suomalaisille "metsäläisille" aina ravinnon ja raaka-aineen, mutta siihen liittyy myös myyttisiä muistoja ja tuoksuja, se rauhoittaa olemuksellaan. Toinen luonnollinen suunnittelun lähtökohta oli rakennuspaikan teollinen historia, vanhojen tiilirakennusten mutkaton estetiikka ja veden läheisyys.

Puinen Sibeliustalo nousi Vesijärven rantaan paikalle, jossa teollinen toiminta käynnistyi höyrysahauksella 1869, kun loviisalainen kauppias Carl J. Unonius ja hänen ruotsalainen rahoittajansa Knut Hj. Cassel vuokrasivat kapteeni August Fellmanilta tontin perustamalleen Lahden Höyrysaha Osakeyhtiölle (Lahtis Ångsåg Aktiebolag). Näin sahateollisuuden tuolloin yli 130-vuotiset perinteet antoivat luonnollisen syyn valita uudisrakennuksen materiaaliksi puun. Sibeliustalo sai myös Suomen metsäteollisuuden tuen puolelleen ja valittiin valtakunnallisen Puun Vuosi 1996 / Puun Aika -kampanjan 1997-2000 pääkohteeksi, jolla haettiin innovatiivisia puurakenneratkaisuja. Talo nimettiin puurakentamisen lippulaivaksi, joka valmistuessaan oli   Suomen suurin julkinen puurakennus sataan vuoteen.

 

Sibeliustalossa emme päässet varsinaiseen konserttisaliin (siellä oli harjoitukset meneillään), mutta aulassa oppaame kertoili kattavasti talon toiminnasta. Täytyy sanoa, että upeat maisemat avautuu aularavintolasta, näkymä on todella rauhoittava ja ihastuttava.

Nyt kuitenkin aikataulumme oli ehtinyt niin pitkälle, että oli lounaan aika. Lounaamme nautimme Ravintola Fellmannissa, joka sijaitsee aivan teatterin läheisyydessä. Tässä vaiheessa kuljettajamme taasen yllätti, hän vei meidät autolla ravintola ovelle ja ilmoitti lounaan jölkeen hakevansa meidät teatteriin autolla. Ihmettlin hänelle, että miks kun teatteri sijaitsi kadun toisella puolella. Siihen hän vastasi, ettei halua meidän jalan ylittävän katua vaan vie meidät turvallisesti autolla. Huh ja hei, se vasta on palvelua jos mikään. SUUR KIITOKSET huomaavaisuudesta.

Otin vain tämän yhden kuvan ravintolasta. Lounas sinänsä oli ihan hyvä, mutta liian hätäisesti lopettivat pöydänantimet ja korjasivat pois, ei jäänyt santsi mahdollisuutta. Toivottavasti kukaan ei jäänyt nälkäiseksi. Ravintola tuntuu olevan suosittu ja siksi toiminta ripeää. (asiakkaiden kustannuksella, sanon minä)

MUTTA sitten pääsimme varsinaiseen asiaan eli West Side Storyn maailmaan.

Kuvat olen kuvannut esitteestä.

Ja tarinan muistammekin. Esitystä seuratessa varmaan unohtui kaikki pienet harmit ja huolet jos niitä nyt matkan aikan olikaan. (toivottavasti ei)

Paluumatkalle lähdimme heti esityksen jälkeen, mutta vielä kuljettajamme antoi meille mahdollisuuden tutustua Luhdan uuteen OUTLET-myymälään. Kyllä sieltä yhdelle jos toiselle mukaan tarttui jotain kotiin vietävää. Näin saatiin hieman shoppaillakkin. Kotimatka sujui taasen varmasti ja turvallisesti Matin taitavalla sompailulla ja kotona olimme taasen yhtä kokemusta rikkaampana.

Täytyy vielä kiittää teitä matkalla olleita, olitte niin mahtava ryhmä, aina ajoissa paikalla ja sopuduitte päivän tarjontaan nurisematta. Sanoisin, että olimme jopa etuajassa ihan matkan alusta saakka.

 

KIITOS teille ja hyvää syksyn jatkoa!

Paula