Eka matkapäivä 21.4.2013:

Koleana, tihkusateisena sunnuntaiaamuna jo kukonlaulun aikaan me matkaajat kokoonnuimme lentokentälle ja sieltä alkoi Puolan matkamme Finnairin sinivalkoisin siivin. (liekkö nykyisin musta/valkoiset). Hieman oli matkan alussa alkukankeutta, sillä Finnair joutui teknisen vian vuoksi vaihtamaan koneen toiseen ja näin myös lähtöporttimme, mutta puolen tunnin viivytyksen jälkeen pääsimme matkaan. Varsovaan koneemme laskeutui noin 20 minuuttia suunniteltua myöhemmin ja kentällä meitä odotti ”matkaoppaamme” Jukka Kiljunen. Pienen kangertelun jälkeen löysimme bussimmekin, joka oli muuttunut isoksi uudeksi ajokiksi, luvatun 30 henk. pikkubussin asemasta, no, meillehän se sopi mainiosti.

Varsova on Puolan pääkaupunki asukkaita noin 2 miljoonaa ja sijaitsee Veiksel joen varrella Puolan keskiosassa Karpaattien vuoriston juurella ja n. 370 km päässä Itämerestä. Kaupunki tuhoutui 70%:sti toisessa maailmansodassa. Arkkitehtuuri on hyvin kirjavaa, mutta vanhakaupunki on restauroitu kiitettävän hienosti alkuperäiseen asuunsa.

Bussin ikkunan läpi otettu kuva Varsovan "Stalinin torahampaasta" ydinkeskustassa.

Matkamme alkoi tiiviillä Varsovakierroksella. Varsovassa kevät oli myös noin kolme viikkoa myöhässä normaalista ja niinpä matkaohjelmassamme luvatun Wilanovin palatsin jätimme väliin, koska puutarha oli vielä talviunilla ja palatsikin remontoitavana. Suuntasimme keskustaan ja siellä tutustuimme vanhaan juutalaiseen hautausmaahan ja näimme myös sen vieressä olevan geton muureja.

 (googlasin tietoa) Varsovan suuri juutalainen hautausmaageton länsilaidalla säilyi kuin ihmeen kaupalla natsien tuholta. Se on laajin yhtenäinen muistomerkki Varsovan juutalaisesta yhteisöstä. Sen valtava koko - 33 hehtaaria - antaa kuvan kaupungin juutalaisväestön suuruudesta.

Getto oli suljettu maailmansa, jonka elämää leimasivat nälkä, sairaudet ja miehittäjien mielivalta. Kymmeniätuhansia ihmisiä kuoli nälkään.

Ns. juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun hahmotuttua Varsovan juutalaisia alettiin järjestelmällisesti surmata Treblinkan tuhoamisleirissä, joka sijaitsee noin 100 kilometrin päässä Varsovasta itään. Geton tyhjennys alkoi 22.7.1942. Kahdessa kuukaudessa Treblinkan kaasukammioissa surmattiin 300 000 Varsovan juutalaista.

 

Sieltä kaupunkikierroksemme jatkui ja näimme ohimennen uuden geton kansannousun 70v vuosipäiväksi avatun puolanjuutalaisten museon, joka on nimetty Varsovan tärkeimmäksi museohankkeeksi ja sen on suunnitellut suomalaiset arkkitehdit Rainer Mahlamäki ja Ilmari Lahdelma.

Tässä vaiheessa halusimme jo pientä huoltotaukoa ja kuljettajamme keksi viedä meidät vanhankaupungin keskustaan (Unescon maailmaperintökohde), jossa saimme pientä purtavaa ja hoidettua muutkin huoltotoimet. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen, oli mukava istahtaa hetkeksi terassikahvilaan ja nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä kevätsäästä.  Matkamme suuntautui seuraavaksi Kuninkaanlinnaan, joka on puolalaisen rastauroinnin käyntikortti, linna nimittäin oli täysin tuhoutunut ja se kunnostettiin alkuperäiseen kuosiinsa. Opas Jukalle linna ei tuntunut olevan kovin tuttu, seurasimme esitystä joka kertoi linnan ( ja Varsovan) tuhoutumisesta ja jälleenrakentamisesta.  Löysimme lopulta myös upeat entisöidyt kuninkaanhuoneet, jotka kimmelsivät kultaa ja kristalleja.

Googlasin taasen: Kuninkaan linna: (Zamek królewski) on rakennettu barokkityyliin 1600-luvulla paikalle, jossa Masovian ruhtinailla oli linnansa jo keskiajalla. Natsimiehittäjät räjäyttivät linnan toisen maailmansodan aikana, ja se rakennettiin uudelleen vuosina 1971-88. Siitä lähtien linnantornin 1600-luvulla rakennettu kello on taas näyttänyt aikaa varsovalaisille.

Kuninkaanlinnan edustalla on Varsovan kesäinen olohuone, Linna-aukio (Plac Zamkowy). Sen keskellä kohoaa pylväännokassa kuningas Sigismund III Vaasan patsas. Pylväs (Kolumna Zygmunta) on hyvä treffipaikka, ja se sopii erityisesti suomalaisille, sillä Sigismund III Vaasa oli Turun linnassa renessanssihovia pitäneiden Juhana Herttuan ja Katariina Jagellonican poika, Puolan ja Suomen yhteinen hallitsija.

Kuninkaan linna aukiolta kuvattuna.

Linna-aukiolla oleva Sigismudin muistomerkki (Suomenkin hallitsija muinoin)

Tämän kaiken nähtyämme ja saatuamme ryhmämme kasaan olimmekin jo valmiita siirtymään hotelli Metropoliin (aivan kaupungin keskustassa) majoittuminen sujui mallikkaasti ja ripeästi hotelliin etu käteen  lähetetyn listan mukaisesti. Siinä jäi pari tuntia ”omaa aikaa” kuka ehti mitäkin siinä ajassa. Kello 19.00 nautimme illallisen hotellissa.

2. matkapäivä 22.4.2013

Aamiaisen nautittuamme olimmekin valmiita uusiin seikkailuihin. Jouduimme tosin roudaamaan matkatavaramme risteyksen toiselle puolelle alikulkutunnelia pitkin, sillä Varsova on tosi ruuhkainen ja bussit eivät pääse lähellekään hotelleja. Siinä sain myös eka kosketuksen puolalaisten ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta, raahasin jonkun matkatoverin laukkua rappuja ylös ja yksi nuori mies tarrasi laukkuun ja suurin piirtein väkisin otti sen (hänellä oli jo jonkun toisenkin laukku), kauhistuin ja ajattelin hänen ryöstävän sen, mutta mitä vielä hän vain halusi auttaa meitä taakkojemme kantamisessa. HIENO ELE! Puolalaisten ystävällisyys ja avuliaisuus tuli meille monille tutuiksi matkamme aikana, varsinkin autoilijat kunnioittivat jalankulkijoita kiitettävästi.

Nyt meillä oli edessä bussimatka Krakovaan. Noin parin tunnin ajon jälkeen pidimme pienen huoltotauon jossakin huoltoasemalla ja matkamme jatkui Czestohowan kaupunkiin. Oppaallemme ei tuntunut tämäkään kohde tutulta, mutta löysimme Madonnan kappelin ja näimme hänen ”esiin tulonsa”, vaikuttava kokemus.

Googlattua tietoa: Kirkkaan vuoren madonna eli Musta Madonna

 

Czestochowassa sijaitseva Jasna Góra on Puolan tärkein pyhiinvaelluskohde ja myös itsenäisyyden symboli. Vuosittain lähes viisi miljoonaa pyhiinvaeltajaa käy luostarissa, joka on Opolen ruhtinas Vladislavin vuonna 1382 perustama. Unkarista tulleet pauliinilaismunkit nimesivät luostarin Budassa sijainneen samannimisen luostarinsa mukaan Jasna Góraksi, kirkkaaksi vuoreksi. Vuonna 1384 Opolen ruhtinas lahjoitti luostarille Jumalanäidin eli Mustan madonnan ikonin.

 

Luostari linnoitettiin vuosina 1620–1624. Se kesti maahan hyökänneen Ruotsin kuusi viikkoa kestäneen piirityksen 1655. Linnaa puolusti 250 miestä, kun vastassa oli 4 000 hyökkääjää. Piirityksen jälkeen kuningas Jan Juhana juhlallisella valalla julisti Neitsyt Marian Puolan suojeluspyhimykseksi ja kuningattareksi. Luostari kesti myös seuraavat piiritykset. Vuonna 1717 Musta madonna kruunattiin Puolan kuningattareksi paavin suostumuksella.

 

Kappeli, jossa Mustaa madonnaa säilytetään on myös kokenut useita tulipaloja, mutta aina on ikoni saatu pelastetuksi. Mustan madonnan kasvoissa on kaksi arpea, jotka ovat syntyneet siitä kun ikoni oli 1430 joutunut varkaiden käsiin ja sen takaisin saamisesta taisteltiin.

 

Paavi Johannes Paavali II:lle Czestochowan madonna merkitsi myös paljon. Hän on lahjoittanut kirkolle stolansa, jossa on veritahroja. Se oli hänen päällään silloin kun hän joutui murhayrityksen kohteeksi. Hän halusi kiittää madonnaa suojeluksesta ja lahjoitti kirkkoon myös kultaisen ruusun.

 

Musta madonna ei kommunismia karkottanut, mutta piti toivoa yllä. Syvästi katolisessa maassa ateismi ja tieteellinen kommunismi eivät koskaan pystyneet murtamaan kristinuskon otetta. Kun Itä-Euroopassa 1980-luvulla jälleen alkoi liikehdintä vapauden puolesta, ensimmäisenä oireili juuri Puola. Katolinen kirkko oli Puolan solidaarisuusliikkeen henkinen selkäranka. Kaikki muistamme Lech Walesan takin rintapielessä olleen pinssin, jossa nimenomaan tämä Musta madonna oli kuvattuna. Puolalaiset kantavat myös juhlakulkueissa Mustan madonnan kuvaa. Kuvan kantaminen oli kommunismin tiukkoina vuosina välillä kielletty, mutta ei se tahtia haitannut. Silloin kannettiin tyhjiä kehyksiä!

 

Jasna Goran Musta madonna on kristinuskon varhaiselta ajalta. Tyyliltään se edustaa bysanttilaista hodigitria (opastaja)-ikonityyppiä 500–700-luvuilta. Jumalanäiti osoittaa kuvassa kädellään Kristusta. Bysanttilaisessa kuvaustavassa Kristus istuu ryhdikkäänä kuin pieni aikuinen äitinsä vasemmalla käsivarrella.

Eri maiden liput reunustivat Madonnan luo menevää tietä.

Musta Madonna.

Luostarin seinät olivat täynnä lahjoitettuja kultaesineitä ja myös erilaisia apuvälineitä, jotka Madonnan siunaus oli tehnyt tarpeettomaksi.

Täältä jatkoimme bussiajelua, läpi tasaisen ja viljavan alangon. Parin ajotunnin jälkeen pidimme pienen huoltotauon muistamassani ihanassa ravintola BIDAssa, siellä oli mukava ympäristö ja ruoka-annokset valtavan kokoisia ja suhteellisen edullisiakin.

Bida ravintola sisältä kuvattuna.

Salaatti ja keittoannoksissa oli kokoa ja makuakin...

Kylläisinä oli mukava jatkaa matkaa ja tuota pikaa olimmekin jo Krakovassa ja majoituimme hotelli Systemiin. Täällä Varsovan oppaamme Jukka hyvästeli meidät ja palasi takaisin kotikulmilleen. Jukka oli mukava subliikkimies ja hänellä oli Puolan tuntemusta rutkasti, mutta opastukset eivät oikein olleet hallinnassa. Hotelli on 6 kilometriä kaupungin ulkopuolella ja siellä nyt ei ollut mitään nähtävää, pieni supermarketti kuitenkin löytyi, josta saimme matkaeväitä.

 

 

3. matkapäivä 23.4.2013

Aamiaisen jälkeen olimme valmiita lähtemään eteenpäin…

Krakovan oppaammekin Ela saapui juuri kun olimme asettuneet bussiin ja näin pääsimme lähtemään matkaan joutuisasti. Tänään ohjelmassa oli kaupunkikierros ja tutustuminen Krakovaan. Ela on oppaana mitä parhain, hänellä on tietoa ja hän osaa kuljettaa ryhmää. (toki turhan nopeasti usein, vaikka pyysin hiljaisempaa kävelyä, koska emme kaikki olleet kovin nopsajalkaisia).

 

Krakova  googlattua:

Puolan entinen pääkaupunki, Krakova, on ainoa toisesta maailmansodasta selvinnyt suurkaupunki Puolassa. Kaupungin historialliset rakennukset häikäisevät kauneudellaan. Krakovan sydän on sen vanhakaupunki ja keskustori Rynek Glówny. Torin keskellä on vanha halli, josta löytyy käsitöitä ja matkamuistomyymälöitä. Tasatunnein kajahtaa Pyhän Marian basilikan tornista trumpettifanfaari. Vuosittain kaupungissa vierailee noin 1,5 miljoona turistia. 

Kaupungissa on yli 500 kahvilaa ja baaria. Keskustorin laidalla olevat ravintolat ovat kalliita, mutta hieman syrjemmältä löytyy ihastuttavia pieniä ravintoloita, jotka ovat huomattavasti edullisempia. Annoskoot ovat suuria ja rasvaa käytetään reippaasti.

Krakovan Vanhakaupunki on yksi Euroopan suurimpia ja parhaiten säilyneitä vanhoja, keskiaikaisia kaupunkikeskustoja. Se on edelleen myös Krakovan kaupallinen ja huvielämän keskus. Koska vanhojen kaupunginmuurien ympäröimä alue on lähes kokonaan suljettu liikenteeltä, Krakovan keskustassa voi huoleti ja helposti viettää aikaa vain kävelemällä ympäriinsä.

Krakovan vanhankaupungin kupeessa sijaitsee aikanaan Puolan kuninkaan asuinpaikkana toiminut Wawelin linna. Paikalla on sijainnut kuninkaallinen palatsi jo 1000-luvulla, mutta nykyinen linna on peräisin 1500-luvulta. Wawelin linna on rakennettu renessanssityyliin ja se lukeutuu Puolan merkittävimpiin arkkitehtuurisiin nähtävyyksiin.

Jos en ihan väärin muista, niin Krakovassa on noin 140 kirkkoa ja 70:ssä niistä on toimiva luostari.

Wawelin linna kuvattuna esitteestä

Linnan pihalla Mangoliapuu heräili kukoistukseensa.

Luvatta ottamani kuva pikku kunkku Sigismudista

Salien katot olivat upeita samoin seinät, jotka olivat kullalla ja väreillä koristeltua nahkaa.

VALTAISTUIN.

 

Iltapäivän ohjelmassa oli vielä tutustuminen suolakaivoksiin ja se olikin kokemisen arvoin reissu.

 

Wieliczka: googlattua tietoa

Kuuluisa suolakaivoskaupunki sijaitsee noin 15 km Krakovasta Unescon Maailmanperintölistalla oleva historiallinen kaivos tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen, Kaivoksen sadoista käytäväkilometreistä näytetään yleisölle noin 2 km mittainen reitti, joka kestää noin 2 tuntia vähän tahdista riippuen. Kierroksen aikana nähdään mm. upea Kingan

kappeli suolasta veistettyine alttaritauluineen ja kattokruunuineen sekä tutustutaan ikivanhan kaivoksen toimintaan. Kaivoksessa on edelleenkin toimiva sanatorio (suolapitoinen hengitysilma, vrt. nykyaikaiset suolahuoneet). Retken kesto noin 4 tuntia. 

Retki ei sovi heikkojalkaisille, kaivokseen laskeudutaan puuportaita (lisämaksusta hissikuljetus), kävelyä epätasaisilla käytävillä joissa myös portaikkoja välissä.

 

Muistaakseni oppaamme kertoi meidän käyneen 135m syvyydessä portaita riitti ja riitti, ( osa jo pelkäsi, että joudumme kiipeämään takaisinkin rappusia pitkin) ja se kyllä tuntui seuraavina päivinä jaloissa, vaikka ylös nousimmekin hissillä. MAHTAVA KOKEMUS, kuitenkin.

Kingan kappelissa ryhmämme asettui kuvattavaksi ja tässäkin kuvassa olemme melkein kaikki paikalla.

Tässä kuvassa on kiteytynyttä vuorisuolaa (ihan kuin kukkakaalia).

Ela oppaamme tiesi kikan kuvata suollasta valmistetun "kristallikruunun" hieno näkökulma.

Nämä kaikki uudet nähtävyydet, ja suuri tietomäärä, jota oppaaltamme saimme, olimmekin valmiita siirtymään hotelliimme. (taisi kellokin olla jo n. 18.00)

Illallisen nautittuamme osa matkalaisista väsähti ja siirtyi huoneisiinsa sulattelemaan kaikkea kokemaamme ja kuulemaamme. Minä vielä ”korkkasin” terassikauden alkaneeksi ja nautin oluet hotellin terassilla.

Mainittakoon, että päivä päivältä lämpötila kohosi ja kevään merkit näkyivät luonnossa, vihreys oli päivä päivältä voimakkaampi.

 

4. matkapäivä 24.4.2013

Tälle päivälle olimmekin varanneet enemmän aikaa ja heti aamiaisen nautittuamme klo 7.45 lähdimme tutustumaan uusiin kohteisiin. Tämän päivän ohjelma oli varmaan jokaiselle rankin, ainakin henkisesti. Googlasin taasen:

Auzvitsin portti jossa irvokkaasti lukee "Työ vapauttaa"

Ettei ihmiskunta unohtaisi

Auschwitz-Birkenaun keskitysleirialueisiin tutustuminen oli raskain osuus. Auschwitzin portissa on irvokas teksti: Arbeit Macht Frei (Työ vapauttaa). Äärimmäinen terrori, työpakko, jatkuva kuoleman uhka ja nälkä ovat Auschwitzin karua kieltä. Pahoinpitelyt, rangaistukset ja viimeiset askeleet kaasukammioon olivat osa jokapäiväistä elämää. Leirialueen rakennuksiin on sijoitettu leirin historiasta ja vankien elämästä kertova näyttely. Hyvin koskettavaa oli katsella vitriiniä, johon oli aseteltu lastenvaatteita; somia villapuseroita, kirjailtuja mekkoja ja pieniä päähineitä. Oppaamme kertoi, että Saksan sodanjohto systemaattisesti tuhosi lapset, koska lapsissahan on tulevaisuus. Tulevaisuutta ei juutalaisilla saanut olla.

Teloitusseinä on nykyään muistopaikka, jolle oli tuotu kynttilöitä ja kukkia. Joukossa oli yksityishenkilöiden kukkakimppuja ja yhteisöjen kukkalaitteita. Auschwitz-Birkenaun vapautuspäivää 27. tammikuuta vietetään nykyisin vainojen uhrien muistopäivänä. Hiljaisina ja mietteliäinä palasimme bussillemme. Tätä emme saa milloinkaan unohtaa.

Seinällä oleva kuva, mista kaikkialta tuotiin tuhottavia Autwitsiin.

Kaikesta oli Saksalaisella järjestelmällisyydellä tehdyt tarkat listat, tässä eri maissa olevat juutalaiset. Suomessa näkyy kirjatun 2300 henkilöä.

Joukko hirsipuu.

Polttouuni, joka vielä oli säilynyt..

HUH HUH, nyt on aika siirtyä mukavimpiin maisemiin.

Matkamme jatkui kohti Zakopanea, matkalla poikkesimme vielä tutustumaan Puolan oman paavin kotikirkkoon. Googlattua:

 

Wadowicen pikkukaupunki, joka on Paavi Johannes Paavali II kotikaupunki. Paavi Johannes Paavali II julistettiin vuoden 2011 toukokuussa autuaaksi. Krakovan lähellä Wadowicessa syntynyt ja pitkään Krakovan piispana toiminut paavi on Puolassa kansallissankari, ja hänen elämäntyönsä keskiössä on kommunisminvastaisen opposition tukeminen niin Puolassa kuin muualla Itä-Euroopassa.

Paavin kotikirkko.

Patsas kirkon edessä.

Matkamme jatkuessa, maisemat muuttuivat huomattavasti, alkoi näkyä lumihuippuisia vuoria ja alppimajan tyyppisiä rakennuksia. Tatra vuoriston kainalossa sijaitseva pieni viehättävä Zakopane, joka on tunnettu talviurheilukeskus ja meille suomalaisillekin tuttu monista talviurheilukisoista. Lounastimme sievässä ravintolassa kaupungin keskustassa ja sieltä siirryimme hotelliimme Heliokseen.

Tatra vuoristoa.

 

 

5. matkapäivä 25.4.2013

 

Hyvin nukutun yön jälkeen, (osa ei tainnut malttaa nukkua kun ihailivat vuoristomaisemia) nousimme vuoristojunalla Gubolowka vuorelle ihailemaan tatra vuoristosta aukeavia maisemia.

Tässä kuvassa on merkitty Tatran vuorien korkeudet, me kävimme 1123metrin korkeudessa.

Sieltä palattuamme shoppailimme paikallisella torilla ja jokuset kävivät kaupungin keskustassa katsomassa Zakopanen tarjontaa. Iltapäivällä matkamme jatkui takaisin Krakovaan, toki vielä katsastimme hyppyrimäen ja pienen sievän kappelin vuoristossa. Kello 17.00 aikoihin majoituimme pieneen vaatimattomaan Monika hotelliin, ainoa hyvä puoli siinä oli, että se sijaitsi ihan vanhankaupungin kupeessa. Hotellissa nautimme vielä yhdessä illallisen ja siihen päättyi meidän ryhmänä tekemämme ohjelma.

Autosta kuvattuna hyppyrimäki

Sievä pieni kappeli vuoristossa. Täysin puurakenteinen, niin sisäkoristelut kuin muukin.

6. matkapäivä 26.4.2013

Tämä päivä oli vapaata ja jokainen sai omatoimisesti tutustua kaupunkiin, ainoa harmi oli, että luvattua kahta huonetta emme saaneet pitää iltaan asti, vaan matkatavarat veimme niille varattuun huoneeseen ja olimme ”kodittomia” iltaan asti. Toki hotellin viehättävällä pihamaalla oli pari mukavaa paviljonkia ja niissä vietimme viimeiset hetket Krakovassa. Mainittakoon, että lämpötila oli plus 29 astetta, joten hyvin viihdyimme ulkosallakin.

 

KIITOS kaikille matkalaisille, teidän ansiostanne matkamme sujui jouhevasti ja ilman mitään yllätyksiä. Uskon, että matkamme sytytti pienen kipinän tutustua syvällisemminkin Puolaan ja sen historiaan.

 

Terveisin Paula