15.12. – 16.12. Meitä oli noin 40 henkilön iloinen ryhmä, jotka suuntasimme tutustumaan lumisen Tallinnan kulttuuri ja musiikki tarjontaan. Lähtö oli jo ”kukonlaulunaikaan” mutta kaikki olivat ajoissa paikalla ja reippaana astelimme Eckerö-Linen Norlandia laivaan. Meno matka sujui rattoisasti tutustuessamme toisiimme ja olihan siellä ”BINGO”, jota pelatessa ja voittoja jännittäessä matka taittui huomaamatta.
Tallinnan satamassa meitä oli odottamassa bussi, joka vei meidät BERN-hotelliin.       ( matkaa taisi kertyä ihan kilometrin verran), mutta hyvä näin, sillä Tallinnan kadut olivat jos mahdollista vielä lumisemmat kuin meillä hesassa ja siellä tarpominen oli tosi haasteellista.
Hotellimme oli pieni idyllinen ja viihtyisä ja saimme huoneemmekin heti kun saavuimme, ei tarvinnut odottaa kello 14.00 saakkka. Nyt meillä oli hetki aikaa hengähtää, ( kenellä oli Ja kenellä ei, itsekkin kipasin paikallisessa kampaamossa siistityttämässä naamakarvoitusta (kulmat ja ripset)). Heti 12.30 lähti ensimmäinen ryhmä tutustumaan Tallinnan maanalaisiin bastiljooneihin.
Vapaudenaukion laitaan on pari-kolme vuotta sitten pystytetty Vapaudenristi muistomerki. Samalle aukiola josta poistettiin neuvostoarmejian muistopatsas ja saatiin aikaiseksi aika moinen häslinki.
Sisäänkäynti tornin nimi oli niin hauskan kuuloinen, että kaikilla nousi suupielet hymyyn. ” Kiek in de Kök”, suomeksi  kuulemman ”kurkista keittiöön”, no olihan mukava kurkistus.
 Tallinnan maalinnoitteiden eli bastionien lukuisat salaperäiset käytävät on rakennettu 1600-1700 luvuilla. Käytävien tarkoitus oli piilottaa sotilaiden, ammusten ja muiden varusteiden siirrot vihollisen silmistä. 1700-luvulla käytäviä alettiin käyttää jo osin varastotiloina. Maalinnoitteet poistettiin sotilallisten kohteiden luettelosta vuonna 1857, minkä jälkeen Inkerin ja Ruotsin bastioneille perustettiin puistot. Nyt on bastioneissa esillä uusi hyvin mielenkiintoinen näyttely "Vaellus ajassa. Tallinn 1219-2219", joka tarjoaa niin elämyksiä kuin tietoja ja viihdetta. Omaperäisillä "metrovaunuilla" tehdään retki tulevaisuuteenkin.
Sitten olimmekin tunneleissa ja siellä oli kuvattu Tallinnan historiaa eri aikakausilta. Aika mielenkiintoinen kierros "tunnelirottana
 
 
Tämä koditon mies oli asustellut 13 vuotta tunnelieissa, siellä on tasalämpö vuoden ympäri noin 12 astetta. Ei se kyllä lämpöiseltä tuntunut, mut onhan se parempi kuin taivasalla.
 
 Käytävät olivat pitkiä ja kapeita.
 
1980-luvulla "punkkarit", löysivät turvapaikan tunneleista, neuvostohallinnon aikana heitä ei suvaittu katukuvassa.
Huhuhuhj huu, sain kuvattua tunneleissa kummittelevan "valkean daamin"
Neuvostoaikainen "sarjatoilet", ei kuulemman enää käytössä .
Mielenkiintoinen reissu, mut mä tietenkään en muistanut kameran asetuksia ja tässä tulos. Pitää varmaan mennä uusiksi.
Siellä on muuten osassa tunneleita jouduttu keskeyttämään kaivaukset kun siellä asustelee jokin erittäin harvinainen hämähäkkilaji ja ne ovat suojeltuja.
Sitten kiiruhdimme nauttimaan jotain pientä purtavaa ja valmistautumaan musiikaalin mailmoihin.
 Illan hämärtyessä lähdimme Tarpomaan lumisohjoisia katuja pitkin kohti Solaris-keskusta, jonka NOKIA-salissa esitettiin ihastuttava EVITA-musikaali. Esitys oli mielestäni nautittava, lavasteet ja musiikki lumoavaa, puhumattakaan esiintyijen taitavasta esityksestä ja tulkinnasta. Essitys oli Vironkielinen, mutta tekstitys oli englanniksi ja suomeksi, joten hyvin pystyi seuraamaan tarinaa. Täytyy myöntää, että itsellekin löytyi uusia ulottuvuuksia Eva Peronin elämästä, vaikka joskus olen siitä lukenut, niin en ilmeisesti kovin hyvin muistanut tarinaa. Kaikenkaikkiaan nautittava ja viihdyttävä esitys.
 
  
 Hyvin nukutun yön jälkeen, oli ihana nauttia maittava buffetaamiainen ja suunnitella vapaa-ajan käyttöä. (sitä olikin "runsaasti" klo 12.00 saakka).
 
 
Astan ja Pertin kanssa tutustuimme uudistuneeseen Rpttermanin keskukseen ja sen joulutoriin. Glöki tarjonta siellä oli monipuolista ja valitsin iteslleni "Omena-inkivääriglökin", se oli kyllä maittava, mutta tutkiessani listaa huomasin valinneeni juoman jossa alkoholiprosentti oli "0" , menee sitä vanhakin vipuun.
 
 
Puolen päivän aikaan (honeet oli luovutettu ja matkatavarat jätetty hotelliin säilöön), ”pirtsakka” ja aina iloinen oppaamme Virve tuli noutamaan meitä kaupunkikierrokselle. Kierros tehtiin kävellen ja kylmän ilman sekä lumisten katujen vuoksi teimme hieman supistetun kierroksen, mutta saimme kuitenkin hieman kuulla Tallinnan historiasta ja sen vaiheista vuosisatojen saatossa.
Osa Tallinnan kaupungin vanhaa muuria.
Kierros päättyi Vanaemo juures ravintolaan, jossa meitä odotti katetut lounasruuat. Hieman hämminkiä syntyi kun ruuat oli jaettu liha- ja kalaruokailujen mukaan ja näin ollen kaikki eivät sujuvasti päässeet lounastamaan ”kaverinsa” viereen. Mutta ei siitä mitään isompia sählinkejä syntynyt ja maittavat ruuat korvasivat tilanteen ja kaikki olivat tyytyväisiä.
 
Kuvasin huonolla menestyksellä ruokailijoita (eli ei oo tekniikka kohallaan )
Tämä "Konjakkiskoolaus" on ihan oma tarinansa, josta en kuulemman saa puhua.
 
Hotellimme lumipeitteessä.
 
Kello 16.00 bussimme tuli noutamaan meitä satamaan hotelliltamme, johon olime jättäneet matkatavaramme säilytykseen. Kake autteli ripeästi hotellipoikaa ja jopa niin ansioituneesti, että pyysivät häntä jäämään avuksi hotellille, (palkasta eivät tainneet mainita mitään) ja joka tapauksessa hän palasi meidän mukanamme hesaan.
LAIVATUNNELMIA

 

"JA SIELLÄ KAIKILLA OLI NIIN MUKAVAA....."
 
Tähtisolistina oli Kari Vepsä, joka parikymmentä vuotta sitten oli mun suosikkeja.
Kotimatka sujui lupsakaasti mukavassa seurassa.
KIITÄN KAIKKIA MUKANA OLLEITA MUKAVASTA MATKASEURASTA